Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Ema Hurskainen

Pahuus

Huonoina päivinä ei maailmasta tahdo nähdä kuin kaiken pahan, joka tuntuu eritoten viime vuosina eri puolilla planeettaa ryöpsähtäneen silmille täysin estottomasti. Ei sellainen kenenkään mielenrauhalle tietysti hyvää tee ja pitäisi päinvastoin pyrkiä näkemään kaikki se hyvä, jota kuitenkin on enemmän ja joka voittajana aina lopulta maaliin nilkuttaa tiukimmankin taistelun päätteeksi.

Täytyy myös muistaa se tosiasia, että “paha” joutuu koko maailman mittakaavassa aina vain ahtaammalle, me vain tiedämme sen liikkeistä enemmän ja nopeammin kuin ennen sekä olemme hanakampia puuttumaan vääryyksiin.

Eikä paha yleensä edes pahuutta sinänsä edusta. Kysymys on useimmiten aivan hyvistä tarkoitusperistä ja pelkästä vilpittömästä halusta parantaa itsen ja lähipiirin olosuhteita. Samalla on vain niin helppo unohtaa omien tekemisten tai tekemättä jättämisten vaikutus ympäröivään todellisuuteen.

Naurattaisi ellei itkettäisi -osastolle lopullisesti juurtunut Talvivaara-farssi edustanee hyvää tarkoittavaa pahaa puhtaimmillaan. Kukaan ei missään vaiheessa halunnut kenellekään mitään pahaa, pelkkää hyvää, ja silti lopputuloksena on aivan järkyttävä katastrofi niin ihmisille kuin muullekin luonnolle.

Minunkin silmääni sattui lyhyehkö uutinen “Ahtiumin” konkurssista. Lienen menettänyt mielenkiintoni Talvivaaraan toivon myötä jo vuosia sitten, koska en muistanut ikinä kuulleenikaan Ahtiumista ennen tätä uutista.

Aloin selvittää mitä Ahtium sitten valmistaa jos ei Talvivaaran taivaallishelvetillinen ihme sitä enää elätä. Nettisivulta selvisi nopeasti, että Ahtium on valmistanut lehdistötiedotteita ja sloganeita rauhalliseen muutaman julkaisun vuositahtiin, ei mitään (toistan: mitään) muuta.

”Tapamme toimia on kokonaisvaltainen ja ratkaisukeskeinen” on suosikkini.

Pienellä jatkoselvitystyöllä selvisi, että Ahtium on perustettu ja ollut olemassa lähinnä maksaakseen palkkaa Pekka Perälle ja 18 muulle ihmiselle. On konttorilla mahtanut vilske käydä niitä muutamaa lehdistötiedotetta ja slogania porukalla väsäillessä.

Miten tällainen yhteisten rahojen ja luonnonvarojen vuosia jatkuva ryöstely on Suomessa edes mahdollista? Piti olla demokratiat ja parhaat koulutukset, vallan vahtikoirat, maailman vähäisin korruptio ja ylipäätään maailman paras maa, mutta olikin vain Pohjolan Uganda (kaikella kunnioituksella Ugandaa kohtaan)!

Eikä voi kysyä neuvoa nykyisiltä johtajiltammekaan, koska he ovat sitä ihan samaa rikollissakkia. Monet virallisissa oikeusasteissa useaan kertaan taparikollisiksi vahvistettuja, toiset heidän vastenmielisiä mielistelijöitään eli “hangaroundeja” ja loput mukana vain siksi, että siitä maksetaan niin hyvin eikä tarvitse kuin syödä ilmaista pullaa, ajaa valtion piikkiin taksilla ja myydä yhteistä omaisuutta kavereille polkuhintaan.

Juuri tällaisiksi minun huonot päiväni aina menevät. En näistä nauti enkä yhtään tahtoisi olla tällainen, mutta muu kuin täydellinen uutispimento hiljaisen metsän keskellä ei tunnu auttavan.

Tänä aamuna työpaikan parkkipaikalla kuului joka puolelta tosi kovaa linnunlaulua, ihan surroundina tuli, mutta yhtään lintua ei näkynyt missään vaikka kuinka yritin tiirailla. Se oli kivaa ja jännää!

Kommentoi

Hae Heilistä