Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Anne Vänskä

Malja ystäville ihan jokaisena päivänä

Siitä asti, kun lapsuuden muistikuvia riittää, hallitsevat niitä ystävät.

Inhottavan jäykissä kurahousuissa ja toimimattomissa kurarukkasissa, peukalon pää rikki, leikit kevätlätäköissä päiväkodin hiekkapihalla ystävien kanssa.

Ne olivat ihan ykköstä.

Päiväkodissa menin myös naimisiin ensikertaa. Kaksoishäihin Länsikadun Ellin tarhan päiväunilta raahasimme ystäväni kanssa mukaan ne viattomat, täysin yllätetyt pikku-sulhot.

Muistona tästä hetkestä on aito, jonkun verran haalistunut Polaroid-kuva.

Teini-iässä, seiskaluokalla ystävyys tuntui välillä rasittavalle. Saatoit joutua kuuntelemaan tuntikaupalla ystävättäresi tilitystä metsään menneestä ihastumisesta; ei ollut tullut vastakaikua välitunnin päätteeksi ysiluokan pojan taskuun jätettyyn lemmenviestiin.

Onneksi sama tilanne toistui toisin päin ja puntit kuuntelussa olivat pian tasan ja ystävyys vahvistui entisestään.

Mahtavatko ystävät olla toistensa peilikuvia vai erilaisuuden vastakohtia vai molempia?

Ystävyyden synty vaatii joka tapauksessa uskallusta ja rohkeutta, riskinottoakin. Tietämättäsi vieressäsi voi istua tuleva sydänystäväsi tai jopa rakastettu.

On usein yllättävän helpostikin vaivan väärti avata suunsa ja tutustua uusiin ihmisiin, uusiin ystäviin.

Ystävyyttä pitää vaalia ja muistaa, ei ainoastaan ystävänpäivänä, eikä tavaroin tai lahjoin vaan sanoin hetkeen katsomatta. Keinot muuttuvat iän ja ystävyyden vaiheen myötä.

Ystävyys myös särkyy eri lailla eri ikäkausina, itseaiheutetusti tai elämäntilanteen tuomana.

Naisihmisen faktaa on kuitenkin se, että ystävä ei ole ystävä, jos hän ei tue yhtä hyvin kuin kunnon rintaliivit.

Iloisen keski-iän lähestyessä ja sitä odottaessa itse asiassa, yhteiset muistot ystävien kanssa ovat entistä tärkeämpiä, enemmän yhteisten riemuhetkien painotteisia.

Ystävyyttä on vaalittava tässäkin suhteessa niin kauan kuin mahdollista, kunnes alamme piakkoin olla siinä vaiheessa, että jotkin ystävistämme vaihtavat väistämättä seurakuntaa ja olomuotoa ja muuttuvat kauniiksi muistoiksi.

Lapsuus kokee tässä ikävaiheessa saman kohtalon muistikuvissamme monien meistä joutuessa valitettavasti laittamaan pistettä suhteilleen vanhempiinsa, toivottavasti ystäviin-sellaisiin.

Yksi on varmaa, ja sitä odottaen sekä toivoen, että seniori-ikäisinä muistelemme ystävien kesken silmät naurun vedessä dosettien sisällön vertailun ohella senastisen elämämme yhteisiä hetkiä ja toilailuja ja kohotamme ystävyydelle maljan.

Sydänlämpöistä, muistorikasta ystävänpäivää!

Kommentoi

Hae Heilistä