Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Reetta Parviainen

Sitten taas torkuttiin

...Mutta vihdoinkin saavuimme Kuhavuoren laelle. Edessämme avautui kappale Pohjolan helmeä: runojen ylistämää Suomea. Näkyivät Laatokan lahtien sinertävät pohjukat ja salmet. Näkyi Liikolan järvi ja Vakkojärvi ja Hympölä. Näkyi lammikolta. Ne lymyilivät maisemien lomissa kuin piiloutuneet kauniit, ujostelevat neitoset. Toisaalla näkyi kauniita saaria, vaaroja ja kukkuloita, Paussuvuori ja Riuttaluoto, kauniita rantoja ja ihania laaksoja…. (Rakkautta, tragillinen lemmentarina vuodelta 1912).

Algot Untolan syntymästä tulee vuonna 2018 kuluneeksi sataviisikymmentä vuotta. Kuolemasta sata vuotta. Nimi Untola ei ehkä kerro mitään. Mutta entä Maiju Lassila? A. Rantala, Väinö Stenberg, Irmari Rantamala, J. I. Vatanen, Antti Iisalo ja Aino Kerpola kuulostavat kenties vierailta. Kaikkien näiden ja kymmenien muiden kirjailijanimien takana on yksi ja sama henkilö: Algoth Tietäväinen eli Algot Untola (28.11.1868–21.05.1918).

Sekä Rakkautta, tragillinen lemmentarina että Tulitikkuja lainaamassa ovat kirjailija Maiju Lassilan tuotantoa. Katsoin Tulitikkuja lainaamassa kesäteatteriesityksen lapsena Tohmajärvellä. Näytös soljui yhtä tahtia poutapilvien kanssa. Verkkaisesti. Ja siinä samassa kun aurinko repäisi pilviverhon edestään, livahti näyttämöltä katsomoon punakka pikku porsas. Vasta paljon myöhemmin luin itse teoksen. Nukuttavaa, joku sanoisi. Rauhoittavaa, toinen virkkaisi. Maiju Lassilan teksteissä aika pysähtyy. Näkymä Kuhavuoren laelta kuvattuna on mindfulnessia kauneimmillaan. Ja jos Ihalaisen penkillä makuu ei ole kaunista, on se ainakin auvoista.

...Syntyi pitkäaikainen äänettömyys. Antti Ihalainen itse makaili penkillä mahallaan piippu hampaissa. Silmät olivat puoli ummessa ja piippu hampaista juur’ikään pudota lupsahtamassa. Mutta hän oli kuullut puhelun ja unisenakin tajunnut, mistä oli puhe. Ei hän sitä tosin tajunnut selvästi, mutta kumminkin… (Tulitikkuja lainaamassa v.1910).

Filosofi ja historioitsija Juha Sihvolan mukaan menneisyyttä kannattaa tutkia siksi, että historian tuntemus kehittää kriittistä ajatteluamme. Lisäksi historia voi opettaa suvaitsevaisuutta, kunnioittamista ja myötätuntoa. Jos historia toistaa epäkohtia, mitä olemme oppineet?

Algot Untola syntyi Tohmajärvellä. Lyhyen elämänsä aikana hän ehti asua muun muassa Ruskealassa, Sortavalassa, Viipurissa, Pietarissa, Porissa, Jyväskylässä, Hämeenlinnassa ja Helsingissä.

Toimittaja Untola ilmaisi mielipiteitään Suomen ensimmäisessä työväenlehdessä (1895–1918) Työmiehessä. Hän kuuluu Suomen sisällissodan uhrien joukkoon. Untola tuomittiin teloitettavaksi. Kirjailija hyppäsi mereen, kun häntä oltiin siirtämässä Helsingin kuritushuoneelta Santahaminaan 21.05.1918. Elämäkertakirjoittajasta riippuen Untola joko hyppäsi mereen, hänet tyrkättiin, hän yritti karata, teki itsemurhan, menehtyi meressä sydänkohtaukseen tai kapinoi, ja hänet ammuttiin.

Untola haudattiin punaisten joukkohautaan Santahaminaan. Vuonna 1939 jäännökset siirrettiin Hietaniemen hautausmaalle.

Kommentoi

Hae Heilistä