Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Ema Hurskainen

Sekatyömies

Omani kaltaista työelämää viettäviä kutsuttiin sekatyömiehiksi vielä ei niin kovin kauan sitten. Lähinnä kyseessä oli yhteiskuntakelpoisempi termi työtä kaikin keinoin vältteleville sekä mihinkään kouluttamattomille hampuuseille jotka tekivät, jos tekivät, mitä töitä nyt sattuivat löytämään tai saamaan.

Tavallisista työmiehistä poiketen me sekatyömiehet usein myös joudumme töihin niiden saamisen sijasta.

Mutta on termissä oma romantiikkansa. Nuorempana se nauratti, kunnes katosi jonnekin historian hämäriin ja unohtui itseltänikin tykkänään. Viime vuosina olen taas esittäytynyt ylpeänä sekatyömieheksi useita kertoja.

Minusta ei tullut lopulta minkään alan rautaista ammattilaista, vaan olen työskennellyt rahasta muun muassa tiskaajana, retkeilymajan hoitajana, kaupan kassana, puhelinmyyjänä, baarimikkona, juontajana, jääkiekkotoimittajana, erilaisina ääniteknikkoina, taittajana, muusikkona, lehdenjakajana, graafikkona, asiakaspalvelijana, rekkakuskina ja kaiken kruununa vielä paikallislehden kolumnistinakin.

Listasta jäi pois vielä montakin hommaa, joista olen nauttinut ihan oikeata palkkaa vähintään lopputilin verran, jos en enemmänkin. Pesunkestävä sekatyön sankari siis.

Erilaisia kouluja ja koulutuksia olen jättänyt käymättä todella usealta alalta, joten kokemusta kyllä riittää teoriapuoleltakin.

Sekatöillä ei ole päässyt rikastumaan sitten niin yhtään kuin korkeintaan ohikiitäviksi hetkiksi ja silloinkin todella maltillisesti, mutta siitä huolimatta olen ajatellut posotella valitsemallani uralla loppuun saakka.

Sekatyö on nimittäin kutsumusammatti. Siinä eivät pärjää pelkän rahan ja materiaalisen hyvän tavoittelijat alkuunkaan, vaan sitä tehdään rakkaudesta ja palavasta intohimosta sekatöitä kohtaan.

Vaikka joitain jo ehkä vähän naurattaakin, niin muistakaapa se, että silloinkin kun koko Suomen työväki on lakkoherkässä vaiheessa, kuten juuri nyt, me sekatyömiehet kampeamme sekatöihimme, jos jaksamme, työtaisteluista tuon taivaallista piittaamatta ja pidämme talouden pyörät pyörimässä.

Sekatyöväki ei tarvitse vapaata vappunakaan, sillä kunnon sekatyöläiselle vuoden jokainen päivä on ihan yhtä juhlaa.

Sekatyönantajat saavat yrittää riistämistämme niin paljon kuin haluavat, ja monesti yrittävätkin, mutta meitäpä ei niin vain riistetä. Sekatyömies ei nähkääs riistoon törmätessään ole moksiskaan, vaan ilmoittaa riistoa yrittävälle pomolle kylmän viileästi ottavansa lopputilin heti nyt välittömästi ja siirtyy seuraavaan hommaan. Sitten joskus. Jos jaksaa.

Missään tapauksessa ei kuitenkaan tule pitää sekatyömiehen uraa itsestäänselvyytenä. Moni hyvä sekatyömies on ajautunut epätoivon hetkenä allekirjoittamaan sopimuksen vakituisesta työstä ja jäänyt sille tielleen.

Kohta ollaankin sitten jo vaatimassa sitä sun tätä, lyhyempää työaikaa ja enemmän fyrkkaa, vaikka koko yhteiskunnan talouden tila on ihan karmea ja syypäitä siihen ennen kaikkea pohjattoman ahneet työntekijät, sairaanhoitajat, opettajat ja siivoojat.

Sekatyömiehille ja -naisille pitäisi pystyttää patsas. Edullisia yhteiskunnan tukipylväitä kaikki tyynni!

Kommentoi

Hae Heilistä