Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Matti Torvinen

Sopivankokoiset ikäluokat

Satuin syntymään mukavan suuriin ikäluokkiin. Neuvolasta en muista mitään, esikoulua ei vielä ollut, mutta kansakoulussa oli mukavaa, kun oli paljon samanikäisiä. Yläkoulun puolella tosin jo joskus oppitunneilla pitkästytti. Silloin tuli terveyssisar (nyk. terveyshenkilö) rokottamaan kaikkia koululaisia. Meitä oli niin paljon, että toimitukset kestivät kaksi päivää ja se oli kaivattua vaihtelua.

Siihen aikaan ei moitittu, että onpas noita lapsia paljon. Niiden takia on armeijan verran opettajia, terveyshenkilöitä ja muuta julkisen puolen väkeä. Huoltosuhde on huono. Ei, silloin ymmärrettiin, että kohta ne painavat töitä röytämällä ja panevat maan asiat kuntoon.

Emmekä me sopivankokoiset ikäluokat aiheuttaneet pettymystä. Suomi vaurastui, hyvinvointivaltio syntyi. Ruotsiinkin meitä riitti kuningaskuntaa auttamaan. Suomessa meinasi syntyä työttömyyttä, mutta eipä hätää, kun liki kolmesataatuhatta meikäläistä meni Volvoja rakentamaan.

Parin vuoden kuluttua sitten tulimme köyhille näyttämään päältä kauniita (mutta sisältä ehkä ei) Volvojamme. Ja kuningaskunta sen kun vaurastui.

Oli toki ristiriitojakin. Osa meistä moitti isiään, kun nämä olivat menneet sotaan. Muka ei olisi pitänyt lähteä. Emme ymmärtäneet, että sodista päättävät vanhat miehet ja että nuoret miehet vain sotivat, heidän käskystään.

Sopii vain toivoa, että tulevaisuudessa vanhat henkilöt ovat viisaampia, eivätkä aja nuoria henkilöitä sotiin.

Nyt olemme kaikki jo tulleet eläkeikäisiksi. Yhä meitä on paljon. Onko liiankin paljon? Joitakin nuoria henkilöitä ahdistaa, kun vanhoja henkilöitä on näin paljon syömässä yhteisiä eläkevaroja. Miten käy heidän eläkkeidensä, kun he sitten lähempänä sataa vuotta eläköityvät?

Kysymys on ymmärrettävä, mutta ei silti syytä pelkoon. Kaikki järjestyy. Emme me sopivankokoiset ikäluokatkaan pelkää, kun juuri nyt viritellään keskustelua armomurhasta. Miten se sattuikaan samaan aikaan, kun keskustellaan huoltosuhteesta ja kestävyysvajeesta?

Raha on pelkkää paperia ja kohta pelkkää virtuaalia. Ei se lopu. Kun me liian suuret ikäluokat olemme poistuneet, huoltosuhde muuttuu hyväksi taas.

Mutta toden puhuen, kyllä meidän eläkeläisten pitää muistaa, että meitä on puolitoista miljoonaa ja töissä käyviä ihmisiä vain vähän yli kaksi miljoonaa. Töissä kävijät joutuvat elättämään eläkeläiset, sairaat, opiskelijat, lapset ja töitä vaille jääneet. Suomessa on hyvät eläkkeet, varsinkin kuuluisaan huoltosuhteeseen ja kestävyysvajeeseen verrattuna.

Tosin toki joillakin on aihetta myös valittaa. Jos eläke on tonnin pintaan tai alle, niin eipä kateeksi käyne työssä olijoidenkaan. Takuueläkettä voisi korottaa.

Muutoin meillä kuudenkympin ja haudan välillä hoippuvilla on ollut hyvä elämä. Isämme ja äitimme alkoivat rakentaa hyvinvointivaltiota, me vain jatkoimme heidän työtään.

Koko meidän aikamme on elintaso noussut liiankin hurjaa vauhtia, kun todellinen kestävyysvaje tarkoittaa, että maapallo ei kohta kestä.

Hiljentäkäämme jo nopeutta!

Kommentoi

Hae Heilistä