Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Tartu hetkeen - no ihan varmasti tartun

Suvaitsevaisuus loppui tiistaina, olisiko ollut siinä neljän–viiden välillä alkuillasta.

Tulin töistä ja väsytti. Purin kauppakassin, virittäydyin ruuanlaittoon. Napsautin radion päälle entisen suosikkikanavani kohdalta.

Korviin iski jotain aivoja raastavaa.

Mitta täyttyi: en nyt jukoliste tuota jaksa  –  en, vaikka tiesinkin miellyttävä-äänisen toimittajan aloittavan jutustelun taas heti kirkskunamusiikin jälkeen.

Radion kuuntelu loppui siihen ja joululomaansa isänsä luona viettänyt opiskelijapoika sai neuvoa, miten se Spotify oikein otetaan käyttöön.

Radio Suomen muuttuneesta musiikkilinjasta on turha enää urputtaa. Siinä käy kuin Tuntemattoman sotilaan Lahtiselle kalorien kanssa: valittamaan jos erehdyt, Helsingin herrat ja rouvat lyövät eteesi tilastot, joiden mukaan sinä et yksinkertaisesti voi olla tyytymätön.

Mutta kun sattui olemaan juuri se hetki: takana oli pitkä työpäivä, nälkä oli kiljuva, suuhun piti saada mahdollisimman vikkelästi ruokaa. Selkäranka muisti vielä vanhan hyvän ajan, jolloin ruokaa sai laittaa miellyttävää jutustelua ja siihen hetkeen sopivaa musiikkia kuunnellen.

Siinä kun tärykalvoille tunkee jotain, joka ei kerta kaikkiaan sovi juuri sen hetken mielentilaan, primitiivireaktio iskee ja tapahtuu peruuttamattomia asioita.

Tässä tapauksessa radion rakastaja hylkäsi vanhan kumppaninsa ja latasi Spotifyhin levyllisen verran Unto Monosen tangoja.

Tarinan ydin ei ole siinä, että Radio Suomi nuorensi musiikkilinjaansa, joka sitoo myös ammattitaitoisia ja miellyttävä-äänisiä maakuntaradioiden toimittajia.

Ydin on hetkessä.

Suuri osa ihmisistä on herkimmillään juuri loppuiltapäivästä ja alkuillasta  –  silloin, kun verensokeri on alhaalla ja ärsytyskynnys ylhäällä. Pitkän päivän jälkeen kun pitää venyä vielä kotitöihin, ei pääkoppa kestä enää yhtään ylimääräistä rasitusta.

Silloin jos kuulee jotain liian ärsyttävää, on Helsingin rouvien ja herrojen turha tulla selittämään, että soittihan se Marko Maunuksela aiemmin iltapäivällä vanhaa suomalaista iskelmämusiikkia.

Radiokanavilla on oikeus valita kuuntelijansa siinä missä ravintoloilla asiakkaansa ja muokata palvelunsa semmoisiksi, jollaisten uskovat haluttuun ihmisryhmään vetoavan.

Ihmisillä taas on oikeus tehdä omat valintansa sen mukaan, mitä missäkin on tarjolla.

Missä tässä siis on ongelma? Ei missään.

Tässä on kyse oivalluksesta. Vuorokaudenhetkillä on merkityksensä. Se, minkä sietää kello 13, ylittää sietokyvyn kello 16.30.

Ja mitä sillä oivalluksella tekee?

En minä tiedä. Kunhan oivaltamisen riemusta kerroin.

Kommentoi

Hae Heilistä