Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Cirsti

Gurun kyynel

Olipa kerran parisuhdeguru, joka pääsi asemaansa pitämällä parisuhdeblogia. Herkkä oli bloginsa. Rakkaudesta avautui guru, auki oli kuin orkidea. Kaupallista yhteistyötäkin teki blogi, herkästi ja auki oli siinäkin.

Kertoi siinä, millaista on olla mies, tunteva mies ja havainnoiva. Siipiä kasvatti. Terapiassa kävi. Lyhyitä lauseita kirjoitti kuin eräskin valtiomies. Suomalainen mies puhuu, toisin kuin luullaan. Tai ainakin kirjoittaa, ihan senkin uhalla, että lukija vaivaantuu. Kirjoittaa ja kirjoittaa. Pisteitä tulee monta joka tekstiin. Pisteitä kuin kyyneliä.

Parisuhteesta hän kertoi, rakkaudesta. Istumapissaamisesta. Kyllä. Siitäkin. Ei voi olla kertomatta. Kertoi kaikesta, koska pursusi, juttua pursusi, häneltä, ja guru hänestä tuli. Parisuhdeguru. Pursusi kermaa laskiaispullasta ja kännitkin hän veti, rohkea kun oli, ja auki. Ei mikään tavallinen mies vaan guru.

Sitten kävi niin, että guru rakastui. Toiseen naiseen rakastui ja vaimon jätti ja pikkuvauvan. Koska rohkea oli, ja pursusi. Rakkautta pursusi. Ei kontrollia vaan rakkautta. Siipiä kasvatteli, siivet kasvoivat, siivet lennättivät kotoa pois. Ei pelännyt elämää mies. Ei riskejä eikä heittäytymistä. Vauva-lehden sivulla kun elää elämäänsä, niin siinä totisesti heittäytyy. Guru siihen vaaditaan, paljas rohkeus, kuin suomalainen graniitti, Tuntematon sotilas paitsi että rintamana tuo sydämiä repivä piikkilanka, parisuhde. Korsuna koti, avoliitto, avioliitto, mitänäitä oli, taustakuvana mainostajan sponsoroima tapetinpätkä.

Avautui sitten rakastumisesta ja erosta. Avautui, koska jos on julkkis ja tekee kaupallista yhteistyötä, niin pakkokin on. Ja sitten närkästyi, pahalta tuntui, ikävältä, kun sydäntään seurasi, ja Vauva-lehden palstalla naurettiin. Gurukin itkee. Itkee usein. Itkee istumapissatessaan ja itkee, kun laskiaispullan kermaa naamastaan pyyhkii.

Ja avautui guru, mietti, että onhan se, että kyllähän monikin parisuhteessa ollessaan rakastuu, ja sehän on oikeastaan kahden ihmisen välinen asia, tuotanoin, mutta jos on luvannut blogata ja mainostajakin blogia odottaa ja nettisivu evästeet narahdellen odottaa lisää kävijäinformaatiota, niin on se pakkokin. Uhrautua. Olla taas kerran auki. Asetella kirjaimia jonoon. Katsoa, miten niistä muodostuu kliseisiä lauseita muurien ylittämisestä ja kohti menemistä. Sellaista se on. Rakkaus on klisee. Ikiaikainen klisee. Mutta mimosa, orkidea, koko kukkakauppa on nyt auki. Sitä kohti.

Ja katso – hyvin siinä kävi. Ei hylännyt lauma gurua, algoritmi ja kävijämittari totesivat, että guru, sinun häpeäsi, kyyneleesi ja kärsimyksesi: ne ovat hyvästä. Guruksi olet sinä tullut, guruksi tulee sinun jälleen tuleman. Tervetuloa televiissioon, paina blogeistasi kirja. Ei niin suurta häpeää, ettei siitä tulisi maukasta myötähäpeää kansalaisen mussuttaa.

Gurun kyynel maistuu aamuöiseltä salmiakkikossulta. Mukava on sitä makustella siinä. Aamulla sitten tuntuu, että ei olisi pitänyt. Olisi voinut lukea Dostojevskia, mutta luinkin blogia. Semmoista se on. Mutta onneksi internet-mainostaja tietää, että hyvästä tämä kaikki on. Rakkaus ja maailma. Herkistely. Gurun kyynel.

Kommentoi

Hae Heilistä