Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna-Mari Lappalainen

Nostalgisia hittibiisejä

Hyvän uuden musiikin löytäminen on ikuinen limbo. Kuuntelen paljon musiikkia erilaisissa tilanteissa ja yritän usein etsimällä etsiä uutta mielenkiintoista kuunneltavaa suoratoistopalvelu Spotifyn kautta, mutta mikään ei sykähdytä, ja palaan jälleen kerran lannistuneena vanhaan tuttuun Tähdellä merkityt -soittolistaan, joka sisältää turvallisia kappaleita viimeisen kuuden vuoden ajalta.

Helsingin Sanomien artikkelin (4.10) mukaan lempikappaleen kuuntelu vapauttaa hyvänolon hormoneja aivoissa aivan kuin seksiä harrastaessa, alentaa stressiä ja vähentää kipuja. Mieluisan musiikin kuuntelu lisää mielihyvän kokemuksia aiheuttavan dopamiinin tuotantoa aivoissa, ja mitä miellyttävämmäksi musiikin kokee, sitä enemmän dopamiinia erittyy; jo pelkästään hyvän kappaleen odottaminen saa mielihyvän nousemaan. Tämän vuoksi vanhoja lempikappaleita kuuntelee uusia hittibiisejä mieluummin.

Vanhoja lempikappaleitakaan kun ei jaksa loputtomiin kuunnella, joten välillä on virkistävää törmätä uusiin tuttavuuksiin. Uusien kuunneltavien (lempi-)kappaleiden toivossa olen seurannut Spotifyn Viikon suositukset -listaa. ”Viikoittain vaihtuva valikoima juuri sinulle valittua musiikkia”, lista kuvaa. Tämän viikon katsauksessa lista suosittelee minulle muiden muassa ryyppäämisestä kertovaa suomiräppiä, karvasäärystimet jalassa ja kuiturastat päässä tanssittavaa hardstyleä sekä viimeisen päälle vähintään 15-tuumaisella Corollan takaluukkuun sullottavalla subbarilla vahvistettua amispoppia. Ei lähtenyt dopamiini erittymään.

Tosin yhtenevän musiikkimaun omaavalle kaverilleni samainen lista suositteli henkilökohtaisesti Kullikikkeli-nimistä leppoisan huoletonta räppikappaletta sekä Katri Helenan Hittiputkea, mikä päihittänee oman suosituslistani. Siinä vaiheessa voi jo miettiä, onko persoonana sopivasti outo, vai onko oma musiikkimaku yksinkertaisesti edustuskelvoton. Tai sitten Spotifyn suosittelulistan muodostava mekanismi vain on edustuskelvoton. Toisaalta musiikin skaala on tänä päivänä niin laaja, että siitä luulisi löytyvän jokaiselle jotakin, joten vika voi olla myös etsijässä.

En halua marmattaa, että voi tätä nykymaailman menoa ja oli se musiikkikin ennen parempaa, koska mikä edes on ennen omalle sukupolvelleni?

Lähinnä osittain toivon, että olen vuonna 2080 todistamassa, nostalgisoidaanko silloin nykypäivän musiikkia tippa linssissä vinyylin tavoin rahisevan Spotifyn ja iTunesin kautta ja järjestävätkö nuoret teemakekkereitä, joiden pukukoodi on 2010-luvun NRJ-hittien mukainen.

Kommentoi

Hae Heilistä