Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Jouni Mäkkeli

Oletko Raivo-Rane vai Lempeä-Liisa?

Rattiraivo on käsitteenä epämääräinen ja sen määritteleminen on usein vaikeaa. Onko rattiraivo sitä, että autossa mutistaan ja jupistaan, puristetaan rattia rystyset valkoisena muiden mokailujen takia? Vai luokittelisiko rattiraivoksi hetken, kun voimasanat alkavat huurruttaa auton etulasia, nyrkki tai keskisormi heilahtaa ja matkustajat pelkäävät kyydissä?

Joku voi mieltää jo pelkän jupinan raivoksi, mutta kyllä jokainen joskus lievään liikennehermoiluun syyllistyy.

Tutkimusten perusteella rattiraivoon liikenteessä on törmännyt kahdeksan autoilijaa kymmenestä.

Syy ärsyyntymiselle on siinä, että emme mieti, miksi joku toimii noin. Toisaalta pyrimme selittämään toisen toimintaa: nuo bemarikuskit nyt on aina tuollasia.

Lähes aina toisen toiminnalle liikenteessä löytyy kuitenkin selitys. Jos autoilijan ajonopeus on reilusti alle rajoituksen, voi syy olla yksinkertaisesti kuljettajan varovaisuus tai kokemattomuus. Jos toisen varovaisuuden syytä ei itse ymmärrä, tekee helposti vääriä olettamuksia.

Olin äskettäin radiossa toimittaja Sarah Laukkasen haastateltavana rattiraivosta. Lähetyksen jälkeisten kommenttien ja palautteen perusteella jonkin tasoinen ärtymys tai turhautuminen liikenteessä on aika yleistä. Toisaalta, kyllähän tunteiden syttyminen on inhimillistä ja hyväksyttävääkin. Olisihan se outoa, jos edessä ajavan autoilijan 60 km/h -ajonopeus satasen rajoituksella ei saisi aikaan tunnetta takana olevissa. Tärkeintä on, että tunteita osaa käsitellä oikein.

Usein ärtyminen tai turhautuminen liikenteessä johtuu viestinnän vaikeudesta. Negatiivisen viestin antaminen toiselle on helppoa. Kun itse mokailen jotenkin, vaikkapa sammutan auton liikennevaloihin, on takana olevan Raivo-Ranen helppo heilauttaa keskisormea tai soittaa tööttiä. Mutta miten siinä tilanteessa Ranelle viestität, että hitsin hitsi, kun lipsahti sandaali kytkimeltä?

Kommentoi