Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Anna Tenhu

Lentämisen kuuluukin kuumottaa

Ihmiset, jotka eivät pelkää lentämistä, ovat mielikuvituksettomia ja tylsiä.

Lentopelko on fobiana perusteltu, sillä lentäminen on luonnottominta mitä ihminen on itselleen keksinyt.

Hölmöin argumentti lentoturvallisuuden puolesta on, että nykykoneet ovat niin automatisoituja, että ne ohjaavat itse itseään.

Olen nähnyt robotti-imurin sotkeutuvan räsymaton hapsuihin ja navigaattorin neuvovan minut tekemään U-käännöksen Pieliseen. Ei kannata alkaa minulle tästä.

 

Lentopelolla ei ole mitään tekemistä rationaalisuuden kanssa, turha siis edes aloittaa sitä autolla ajaminen on tilastollisesti vaarallisempaa -skebeliä. Pelon sysäävät liikkeelle ennen lentoa tapahtuvat kammottavat traditiot, jotka alkavat jo tunteja ennen koneeseen nousua.

Turvatarkastus. Oi, sitä kuumotusta.

Onko laukussani jäämiä heroiinista? Voisi olla, jos se on pyyhkäissyt huumekuriirin hihaa. Vapisevin käsin avaan veskani. Olen unohtanut minigripata nesteeni. Onko nilkassani teipattuna ase? En omista.

Onko ruisleipä kiellettyjen aineiden listalla? Enhän minä edes syö ruisleipää. Kuumotus pahenee.

Takanani muut jonottajat huokailevat teatraalisesti.

 

Pahinta pelkoa lietsovat kuitenkin lentokoneen ”turvavarusteet”.

Ennen koneen starttia matkustamohenkilökunta pitää pantomiimiesityksen, jonka aikana päässäni alkaa aina soida Village Peoplen Y.M.C.A. Shown tarkoitus on näyttää matkustajille niiden ovien paikka, joihin hädän hetkellä rynnätään paniikissa muiden matkustajien päiden päältä. Yhdestä ovesta räjähtää esiin pakkolaskun jälkeen maailman masentavin liukumäki, johon hyppääminen vammauttaa. R.I.P vähintäänkin lonkat.

 

Miksi koneissa on bisnesluokka, mutta ei koneen muusta rungosta erkaantuvaa turvakapselia, joka kelluttaisi meren pinnalla ja pomppisi pehmeästi maahan osuessaan?

Viis economy comfortista, jos saisin paikan penkkiriviltä, jossa ei voi kuolla.

En tarvitse höyryävää sitruunapyyhettä, vaan paikan heittoistuinpenkkiriviltä.

Myynnissä voisi olla myös vaatimattomampi Die in comfort -luokka, jossa penkin alla olisi jemmassa syanidikapseli, jonka saisi varman kuoleman lähestyessä niellä.

Kun kone sakkaa, en tarvitse ilmalla täyttyvää kauluriakaan, jonka ainoa tehtävä on kelluttaa vainajaa vedessä, että pelastajat löytävät ennen haikaloja.

 

Happinaamari antaa lisää elinaikaa ykkösminuutteja, että varmasti tiedostaa kuolemansa. Miksi happinaamarista ei tule jotain tainnuttavaa kaasua, jotta saisin menehtyä tajuttomana?

Lentäminen on muka niin tätä päivää, että ei saa enää taputtaakaan kun kone laskeutuu. On kuulemma noloa. Taputan joka kerta päässäni, ja jokaisen lentomatkan päätteeksi lupaan itselleni, että en lennä enää koskaan.

Kommentoi

Hae Heilistä