Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Cirsti

Tosirakkaus panettaa ja muita tosiasioita

”Uskon siihen, että Tosi Rakkaus Odottaa: siksi tahdon  –  Jumalan armon avulla  –  sitoutua tästä päivästä siihen, että sukupuoliyhteys kuuluu nimenomaan avioliittoon. Tämän lupauksen annan Jumalalle, itselleni, tulevalle puolisolleni ja tuleville lapsilleni. Paikka ja päiväys.” Ja vielä aamen, luulisin.

Yllä oleva ei siis ole Amerikan takamaiden lahkouskovaisten jorinaa  –  tai itse asiassa alun perin juuri sitä. Ikävämpää on se, että sitoumus kömpelöine teksteineen on rantautunut Suomeenkin tiettyjen kristillisten liikkeiden pariin. Kyseessä on siis neitsyyslupaus, jonka nuoret ihmiset tekevät, tavallisimmin noin rippikouluiässä.

Keväällä teologian maisteri Kirsi-Marja Isotalo teki aiheesta gradun Helsingin yliopistoon.

Kampanjan taustalla on ajatus siitä, että kahden neitseen avioliitto on muita onnellisempi, ja tietysti se on sinänsä järkevä ajatus, että näin ehkäistään teiniraskauksia ja sukupuolitauteja (tyypit eivät ilmeisesti ole kuulleet esimerkiksi kondomeista).

Gradusta kuitenkin ilmenee myös, että lupauksen antajat ovat ahdistuneita ja tuntevat syyllisyyttä. Myös seksi ja oman seksuaalisuuden kanssa sinuiksi tuleminen voi olla perin hankalaa.

Lisäksi, mikä pöyristyttävintä, Isotalo havaitsi, että neitsyyslupaus ei ole välttämättä niinkään nuorten oma toive, vaan yhteisön vaatimukset.

Toisin sanoen keski-ikäiset sedät ja tädit  –  voittopuolisesti sedät  –  kyyläävät nuorten, ennen muuta tyttöjen, himoja ja haluja.

Nyt kolme + 1 pointtia seksistä ja rakkaudesta.

1)  Tosirakkaus panettaa. Ihminen, nuori ja vanhakin, tuntee ihastuessaan fyysistä kiihottumista. Se on oikein, normaalia ja parhaimmillaan suuri elämän voimavara.

2)  Mitä enemmän ihmisen seksuaalisuutta rajoitetaan, ahdistetaan, kielletään ja paheksutaan, sen vaikeampaa seksuaalisuuden onnellinen ja vapautunut toteuttaminen jatkossakin on. Kun viattomat neitsytlupailijat vihdoin pääsevät asiaan, saattaa kauan odotettu, rummutettu ja esihuohotettu seksi ollakin suorastaan surkeaa. Nuorten kuuluu saada harjoitella koskettamista, suutelua ja vaikkapa pettingiä. Sitä helpompaa heidän on hyväksyä itsensä ja avata kehonsa seksille  –  eräälle maailman hienoimmista asioista.

3)  Luostareissa vapaaehtoisesti asuvia ihmisiä lukuun ottamatta tuskin kukaan on pyhittynyt, kirkastunut ja onnellistunut kieltäytymällä seksistä. Käyttämätön vagina ei kelpaa Unescon maailmanperintökohteeksi. Seksistä kieltäytyminen on tuonut maailmaan paljon enemmän surua, murhetta ja tragediaa kuin siitä nauttiminen.

Bonuspointtina nuorten puolustus. Nuorten ihmisten halujen, toiveiden, itsetyydytyksen, salaisten rakastumisten, seksihaaveiden ja muun lihallisuuden kyylääminen ikämiesten ja -naisten toimesta on yksinomaan yrjöttävää.

Pidetään huoli, että kondomeja on nuorille  –  ja myös vanhoille  –  helposti tarjolla, ja nautitaan kesän kauniista päivistä.

Koska tosirakkaus panettaa, ja joskus panettaa muutenkin.

Kommentoi