Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Tuula-Liina Varis

Kieli on, sopii sanoa

Parahiksi Agricolan ja suomen kielen päivän numerossa Karjalainen julkaisi ison jutun selkokielestä, jonka tarve on suuri, mutta käyttö vähäistä sielläkin, missä se olisi välttämättömintä, kuten terveydenhoidossa.

Varsinkin muistisairaille vanhuksille ja maahanmuuttajille viranomaiskieli on ylivoimaisen hankalaa ymmärtää, sanotaan jutussa. Ongelma koskee muitakin, itse asiassa se koskee kaikkia.

Kaikki eivät tarvitse hidastettua selkokieltä, mutta kaikki tarvitsevat selkeää kieltä, jossa asia ilmaistaan koukeroitta ja yksinkertaisesti. Karjalaisen esimerkki on valaiseva. Sairaalan tupakointikielto voidaan ilmaista suoraan ensimmäisessä lauseessa, niin kuin Satakunnan sairaanhoitopiirissä.

Eikä sitä tarvitse aloittaa pitkällä, monimutkaisella ja kehaisevalla virkkeellä siitä, mikä on sairaalan toiminnan tavoite, niin kuin tekee pääkaupunkiseudun HUS.

Niin pitkälle kuin muistan, on hämärä viranomais-, hallinto-, komitea- yms. kieli saanut kritiikkiä, ei suinkaan vain heikosti kieltä hallitsevilta, vaan nimenomaan kielen asiantuntijoilta.

Mutta kritiikki ei ole tehonnut, kehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan. Selkokieltä on kehitetty 1980-luvulta asti ja hyvä niin. Muuta hyvää ei kielenkäytön kehityksessä ole tapahtunutkaan. Digikulttuuri on tuonut yhden maallikolle monimutkaisen kielen lisää niille, jotka eivät ole syntyneet sen aikana.

90-luvun alussa, ennen nykyisen sähköpostin käyttöä, sain ison lehtitalon ATK-asiantuntijalta oppitunnin, miten voin lähettää juttuni lehteen tietokoneen välityksellä.

Vaikka toimittajana olin kielenkäytön ammattilainen, en ymmärtänyt hänen puheestaan sanaakaan.

Epäilen, että se oli arrogantin asiantuntijan tarkoituskin. Sillä kieli on myös vallankäyttöä, jolla voidaan osoittaa ihmisen paikka yhteiskunnassa.

Jokaisella ammattikunnalla on aina ollut oma kielensä, täynnä alan sanastoa, mutta kielellä voidaan rakentaa segregaatiota yleisemminkin. Esimerkiksi Kelan, maistraatin, oikeus- tai terveysviranomaisen viesti tuntuu vastaanottajasta sitä arvovaltaisemmalta, mitä mutkikkaammin asia ilmaistaan.

Trendikästä on myös antaa viranomaiselle nimi, joka ei ilmaise mitään, kuten kaikenlaiset itellat ja destiat, trafit ja migrit.

Karjalaisen jutun mukaan selkokielen tarpeen kasvu on yllättänyt jopa asialle omistautuneen Selkokeskuksen.

Johtuuko se vain maahanmuuttajien määrän ja ikäihmisten muistisairauksien lisääntymisestä, niin kuin arvellaan? Vai johtuisiko se vähän siitäkin, että kieli itsessään on muuttunut yhä vaikeammin käsitettäväksi?

Politiikassa tämä on ilmeistä, varsinkin nykyinen hallitus on innokas keksimään kikyä ja tykyä ja lukuisia muita epäsanoja. En väitä, että tahallisessa hämärtämisen tarkoituksessa, mutta ei tämmöinen epäkieli asioita selvennäkään.

Jos kielen viestintävoima heikkenee, jos se käy kansalaisille vaikeaksi ymmärtää ja joillekin suorastaan käsittämättömäksi, kyllä siinä on kysymys myös kielen eikä vain kansalaisten rappeutumisesta.

”Kieli on, sopii sanoa”, kirjoitti Lauri Viita runossaan.

Aivan. Sopii sanoa. Ja selvästi.

Kommentoi