Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Tuula-Liina Varis

Maailma on Jante

Katsoi sitten itään taikka länteen, maailma näyttää olevan sillä mallilla, että on luettava taas Janten laki. Sen julkaisi Nobel-kirjailija Aksel Sandemose romaanissa Pakolainen ylittää jälkensä.

Kirja ilmestyi 1930-luvulla, jonka on monin tavoin todettu muistuttavan nykyistä aikaa. Kun populismi, rasismi, vihapuhe, viholliskuvat ja uhat hallitsevat maailmaa, syntipukkiajattelu ja paine samankaltaisuuteen kasvaa pienissä ja suurissa yhteisöissä.

Romaanin Jante on vain ahdasmielinen pikkukylä, jossa ryhmäpaine pyrkii nitistämään kaiken yksilöllisyyden ja poikkeavuuden. Mutta on aikoja, jolloin koko maailma tuntuu olevan Jante.

Näin kuuluu Janten laki.

1. Älä luule, että sinä olet jotain.

2. Älä luule, että olet yhtä hyvä kuin me.

3. Älä luule, että olet viisaampi kuin me.

4. Älä kuvittele, että olet parempi kuin me.

5. Älä luule, että tiedät enemmän kuin me.

6. Älä luule, että olet enemmän kuin me.

7. Älä luule, että sinä kelpaat johonkin.

8. Älä naura meille.

9. Älä luule, että kukaan välittää sinusta.

10. Älä luule, että voisit opettaa meille jotain.

Poliittisia maksiimeja julistetaan huolestuttavasti Janten lain hengessä. Puhutaan taas kansan yksimielisyydestä voimavarana, vaikka tiedetään, ettei edes pienen Suomen vähäinen kansa ole koskaan ollut yksimielinen eikä tule ikinä olemaan.

Kansa voi näyttää yksimieliseltä vain diktatuurissa, jossa vaihtoehtoja ei sallita.

Kansan moninaisuus, erimielisyys ja eri näkemysten vapaa vuorovaikutus ovat tärkeitä arvoja, demokratian kivijalka.

Pelisääntöjä voidaan laatia, mutta mitään yhteisiä kansallisia ja eurooppalaisia arvoja ei ole olemassakaan.

Yksimielisyyttä toitotetaan erityisesti kriisiaikoina. Viime sotiemme ajan yksimielisyydestä puhutaan yhä faktana, vaikka tiedetään, ettei mitään yksimielistä kansaa silloinkaan ollut.

Itsenäisyys alkoi toisinajattelijoiden tappamisella, ja 30-luvulla meno jatkui toisin menetelmin. ”Väärin” ajattelevia muilutettiin, vangittiin ja tapettiinkin, heitä edustavat ajettiin ulos eduskunnasta.

”Väärien” mielipiteittensä takia monet kulttuuripersoonat, kuten Raoul Palmgren, Jarno Pennanen, Arvo Turtiainen ja Elvi Sinervo.

Pasifismikin oli vihan kohde. Sen uhrina telotettiin mihinkään ideologioihin sitoutumaton Arndt Pekurinen, joka ei pakon edessäkään suostunut ottamaan asetta käteensä.

Yksimielisyyden vaatimus ja samankaltaisuuden paine ovat vaarallisia ilmiöitä.

Tästä lähtee poissulkeminen, syntyvät vihollis- ja uhkakuvat, kehittyy syntipukkiajattelu.

Hitlerin Saksassa kaikkeen syyllisiä olivat juutalaiset, nyky-Suomessa Afrikasta ja Aasiasta tulevat pakolaiset, mutta herkästi myös syrjäytynyt kantasuomalainen nähdään syypäänä omaan kurjuuteensa.

Nämä asenteet tuottavat epätasa-arvoa ja ovat esteitä sille vakaudelle, joihin niiden julistajat uskottelevat pyrkivänsä. Erilaiset mielipiteet, sukupuoli-identiteetit, ihonvärit, maailmankatsomukset ja uskonnot eivät jaa kansoja eivätkä ihmiskuntaa, mutta viha erilaisuutta ja toisin ajattelevia kohtaan jakavat taatusti.

Sitä paitsi, geenitutkimus on todistanut, että eroja ihmisten välillä on mitättömän vähän. Simpansseilla ja meillä ihmisillä on yhteinen esi-isä, ja neandertalilaisten kanssa esivanhemmillamme oli yhteisiä lapsiakin.

Kommentoi