Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Ema Hurskainen

Talousneropatti

Jos joku on selvää niin se, että minä en tajua taloudesta mitään. Juuri sinä tietysti tajuat, kun olet noin viisas, mutta veikkaisin silti valtaosan ihmisistä olevan ihan yhtä pihalla kuin minäkin.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikka saksalainen pankkijätti Deutsche Bank, joka on ollut viime aikoina suurissa vaikeuksissa. Toinen helmikuuta uutisoitiin “skandaaleissa rypevän” pankin miljarditappioista. Jo seuraavan päivän uutisissa kaikki oli taas hyvin ja pankki tuleekin toimeen ihan hienosti.

Pysähdyin miettimään, että mitä ihmettä ehti tapahtua vuorokaudessa? Valmistettiinko jossain jotain ratkaisevasti enemmän tai vähemmän? Ehdittiinkö pitää yt-neuvotteluita, muuttaa kulurakennetta ratkaisevasti tai tehdä varsinaisesti mitään? Mikä muuttui yön aikana?

Näissä jutuissa puhutaan aina vähintään miljardeista. Kuinka paljon tuosta rahasta on koskaan painettu seteleiksi, tai ollut ylipäätään välikappaleena minkään konkreettisen asian kaupassa? En yhtään tiedä, mutta iso osa tuosta mammonasta on olemassa vain itsensä monistamista varten. Pelimerkkejä.

Kaikki pysyy samana. Rakennukset ja niihin roudattu tavara ovat tänään samat kuin eilen, ihmiset tulevat normaalisti töihin ja lähtevät kotiin. Rahaa on sen verran kuin sitä nyt kenelläkin on, ja kaupassa kaikki maksaa suurinpiirtein saman verran kuin eilenkin.

Sitten tapahtuu jotain odottamatonta. Tai siis sen verran odottamatonta kuin nyt uhkapelissä häviäminen on, eli ei tapahdu varsinaisesti mitään odottomatonta vaan täysin odotettu, suorastaan väistämätön.

No, joka tapauksessa suuren talousepäonnenpyörän armoton viisari siis pysähtyykin taas eräänä päivänä pääkallon kohdalle, ja numerot näytöllä vaihtuvat toisiksi. Kaikki, mitä ei koskaan ollut, on menetetty!

Yhtenä päivänä oltiin miljardeittain tappiolla ja kaikki vinksinvonksin tai ainakin heikunkeikun, mutta heti seuraavana ollaan taas ihan tavallisesti.

Kuten sanoin, en tajua taloudesta mitään.

Entä jos tulisikin oikea eikä vain digitaalinen tiukka paikka, joku luonnonkatastrofi, asteroidi lasauttaisi koko revohkan takaisin kivikaudelle, ydinsota ja mitä näitä nyt on, niin ottaisitko siellä maakuopassa säteilyä, myrkkykaasuja ja murhanhimoisia lajitovereitasi piileskellessä mieluummin sata miljardia rahaa Deutsche Bankin tilille vai hernekeittopurkin?

Yhtäkkiä maallinen omaisuuteni tuntuukin jo paljon suuremmalta kuin vielä äsken rahamaailman kuulumisia tavaillessani.

Se pankeista. Katselin männäviikolla Ylen Areenasta vanhoja Valtion Rautateiden mainos- ja toiminnanesittelyelokuvia, jotka olivat hyviä, suorastaan sydäntä lämmittävän vanhanaikaisesta maailmasta ja ajattelusta kertovia, viihdyttäviä sekä täynnä tietoa eikä mitään mainos- tai viihdehölinää.

Millään muulla kuin nopeusmittarilla mitaten ei tämä nykyinen, yhtiöitetty ja henkihieveriin tehostettu VR pysty aiemman, yhteisesti omistamamme rautatielaitoksen palveluihin ja muihin saavutuksiin vastaamaan, tekisi mieleni taas kerran sanoa.

Sanon siis.

Kommentoi