Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Isoja ja jokaiselle tuttuja asioita

Mainostoimiston assarin Sonjan roolissa Aino Pesonen (vasemmalla) ja Renja-visualistina Rebekka Ruokonen. Kuva: Jasmin Ryynänen Mainostoimiston assarin Sonjan roolissa Aino Pesonen (vasemmalla) ja Renja-visualistina Rebekka Ruokonen. Kuva: Jasmin Ryynänen
Torstaina koetaan teatteriesitys, joka oikeastaan sopii itsenäisyyspäivään hyvin: monikulttuurinen teatteriyhdistys Rankids tuo Nepenmäen uuden kirjaston nousevan katsomon eteen salin kaikkien aikojen ensimmäisen esityksen, joka samalla on tekijöilleen monella tavalla merkittävä.

–  Perheteatterina aloitettiin, ja silloin aloittaneet lapset ovat nyt täysi-ikäisiä nuoria, niin kuin nyt vaikka nuo Jasmin ja Aino, Rankidsin voimahahmo Maria Pikkarainen viittaa vähän päälle kaksikymppisiin Jasmin Ryynäseen ja Aino Pesoseen.

Kun Rankids aloitti syksyllä 2000, ajatuksena oli saada teatteritoimintaan mukaan niin maahanmuuttajalapset kuin muutkin, joilla ei ollut varaa maksaa harrastuksista. Syksyllä 2018 yhdistys on merkittävä tekijä Joensuussa: erilaisissa kerhoissa ja ryhmissä on mukana Maria Pikkaraisen arvion mukaan noin 200–300 eri ikäistä ihmistä  –  aikuisiakin.

Tehdään teatteria, elokuvia, musiikkia, tanssia ja niiden yhdistelmiä. Vaikutetaan kotikaupungissa ja valtakunnallisestikin.

Yhdistyksen omat kasvatit ovat varttuneet ohjaajiksi ja muiksi merkittäviksi toimijoiksi.

–  Onhan tämäkin iso juttu, että ensimmäistä kertaa Rankidsin oma kasvatti on tehnyt kokonaan esityksen musiikin, Pikkarainen sanoo.

Puhutaan ”Sitten kun” on nyt -esityksestä. Aino Pesonen sävelsi lauluiksi Joensuussa vaikuttavan draamaopettajan Sini Aromaan runot.

Aiemmin Pesonen oli säveltänyt Rankidsille yksittäisiä biisejä, nyt kyse on koko esityksen läpi etenevästä musiikista.

–  Olen saanut palautetta, että kaikki nämä biisit ovat erilaisia, ja minulle itselleni se on tosi tärkeää. Tässä näytelmässä jokaisella on oma tarinansa, ja jokainen biisi kantaa esitystä eteenpäin, Pesonen sanoo.

Aivan ensiesityksestä itsenäisyyspäivänä ei ole kyse. Aiemmin syksyllä Joensuussa oli FIDEAn eli Suomen draama- ja teatteriopetuksen liiton kokous, jonka yhteydessä Rankids esitti uutuutensa helsinkiläisille teatteriammattilaisille.

–  Saimme loistavaa palautetta. Ainon musiikki esimerkiksi sai ihasteluja, että kaikki biisit voisivat olla radiosoitossa, Pikkarainen sanoo.

”Sitten kun” tilattiin jo Helsinkiin, ja Pikkarainen uskoo, että lisää vierailupyyntöjä tulee.

Joensuun seuraavaa esitystä saadaan odottaa ensi vuoteen.

–  Aino lähtee alkukevään ajaksi Englantiin vaihtoon, ja kun hän palaa, hän ehtii juuri mukaan Karhunmäen koululle tekemäämme musikaaliin. Sen jälkeen tästä tulee Joensuuhun lisää esityksiä, Pikkarainen suunnittelee.

”Sitten kun” -esityksen keskiössä on Hellu, aikuinen nainen, joka ei tajua hukkaavansa kalliita hetkiä ja itseään painajaismaiseen elämään.

Asetelma on tuttu monelle joko henkilökohtaisesti tai ainakin lähipiirin kautta.

–  Halusimme tehdä esityksen, joka puhuttelee meitä kaikkia ja aika monia katsojiakin, Pikkarainen kertoo.

Jokainen työryhmässä mukana oleva on päässyt työstämään tarinaa. Pikkarainen kokosi sitten aineksista valmiin käsikirjoituksen.

Mutta kuinka työryhmässä mukana olevat nuoret osaavat samaistua keski-ikäisen ihmisen tilanteisiin, omia vanhempiaan tarkkailemallako?

–  Minun ikäisistäni jos puhutaan, olen 21-vuotias, niin koen minä ymmärtäväni asiat, koska eivät ne välttämättä niin erilaisia ole kuin itselläni, Jasmin Ryynänen vastaa.

–  Meillä on paljon myös nuorten näkökulmaa. Jokainen esimerkiksi tietää, millainen tytär on ollut ja millaista on lapsen huoli, jos vanhemmilla menee huonosti.

”Sitten kun”, esityksen teema, tuli lähelle Maria Pikkaraista itseään, kun hän menetti ystävänsä.

–  Työkaverini oli pitkäaikainen Rankidsin ihailija, joka kävi katsomassa jokaisen esityksemme, ja joka kannusti meitä kovasti. Kesken tämän tekoprosessin hän sairastui ja kuoli keväällä syöpään, Pikkarainen kertoo.

–  Hirveän usein me sitkutellaan, että sitku mulla on se, sitku tämä, niin sit mie oon tyytyväinen elämässä, mutta sitten kun tapahtuu se, elämä päättyykin kesken, se pysäyttää.

– Kyllä ystävän sairastuminen vaikuttaa, ja se tuli mukaan päähenkilömmekin tarinaan.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä