Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna-Mari Lappalainen

Päihdekuolema on yhä tabu Suomessa

Diakoniapappina Salla Romo on kohdannut useita päihteistä riippuvaisia henkilöitä ja heidän läheisiään. – Oli hyvin koskettavaa nähdä, kun ihmiset sytyttivät kynttilän ja sanoivat, kenelle se sytytetään. Menetyksiä on selkeästi kohdattu todella paljon ja pitkän ajan kuluessa, Romo muistelee huumeisiin kuolleiden muistotilaisuutta. Hanna-Mari Lappalainen Diakoniapappina Salla Romo on kohdannut useita päihteistä riippuvaisia henkilöitä ja heidän läheisiään. – Oli hyvin koskettavaa nähdä, kun ihmiset sytyttivät kynttilän ja sanoivat, kenelle se sytytetään. Menetyksiä on selkeästi kohdattu todella paljon ja pitkän ajan kuluessa, Romo muistelee huumeisiin kuolleiden muistotilaisuutta.

Huumeisiin kuolleiden muistotilaisuus laajenee ensi vuonna Joensuussa päihteisiin kuolleiden muistotilaisuudeksi.

Kun pastori Salla Romo kehotti muistotilaisuudessa ihmisiä sytyttämään halutessaan tuohuksen huumeisiin menehtyneelle henkilölle, eräs vierailija sytytti kynttilän itselleen – siksi, koska hänen äitinsä ei tarvitse sitä tehdä. Tämä vierailija oli onnistunut pääsemään irti huumeista.
Moni ei kuitenkaan ole; Salla Romon mukaan tilastoista on laskettavissa, että joku kuolee keskimäärin joka toinen kuukausi huumeisiin Pohjois-Karjalassa.
Huumeisiin kuolleiden muistotilaisuus järjestettiin Joensuussa ensimmäistä kertaa 17. lokakuuta 2018. Tilaisuus pidettiin evankelis-luterilaisessa seurakuntakeskuksessa ja sinne saapui 49 vierasta.
– Tuohuksia sytytettiin kymmeniä. Oli hyvin koskettavaa nähdä, kun ihmiset sytyttivät kynttilän ja sanoivat, kenelle se sytytetään. Menetyksiä on selkeästi kohdattu todella paljon, Romo toteaa.
Aloitteen tilaisuuden Joensuuhun tuomiseksi teki 30-vuotias Elina Rosing, joka on itse onnistunut pääsemään irti huumekoukusta.
– Kun Elina tuli puhumaan minulle tilaisuuden järjestämisestä, olin ehdottomasti heti mukana, Romo kertoo.

Häpeä leimaa kuolemia
Diakoniapappina Salla Romo on kohdannut työssään useita henkilöitä, jotka tai joiden läheiset ovat koukussa päihteisiin, ja myös monet heistä saapuivat lokakuiseen muistotilaisuuteen.
– Tilaisuuteen tuleminen oli monelle todella raskas ovi. Oli kuitenkin ihanaa, että he tulivat ja saimme kohdata heitä.
Romon mukaan päihdekuolema on yhä Suomessa eräänlainen tabu.
– Huumeisiin ja muihin päihteisiin kuolemista leimaa häpeä. Asiasta ei uskalleta puhua suoraan, vaan siitä puhutaan usein hieman varoen tyyliin ”no sillä nyt oli vähän vastoinkäymisiä”. Yksi muistotilaisuuden tarkoituksista oli juuri tämän häpeän poistaminen ja se, että asiasta puhuttaisiin avoimesti, Romo kertoo.
Romon mukaan erilaisten muuntohuumeiden maahan tuleminen näkyy myös tilastoissa piikkeinä huumekuolemissa. Romon mukaan on kuitenkin tärkeää, että asiasta ei puhuta vain tilastoina.
– Jokainen kuollut on jonkun äiti, isä, tytär, poika, sisko tai veli. He eivät ole vain tilastomerkintöjä, vaan ihmisiä, elettyjä elämiä ja rakastettuja rakkauksia. Kyse ei ole mistään alemman luokan kastista, vaan he ovat olleet ihan yhtä arvokkaita kuin me kaikki muutkin, Romo toteaa.

Tahto lähtee sisältä
Vaikka päihdekuolemia leimaa Suomessa osittain häpeä, Salla Romo toivoo, että läheiset ihmiset olisivat rehellisiä vainajan elämän suhteen.
– Kun menen siunaamaan vainajaa, pappina tietysti toivon, että minulle kerrottaisiin myös elämän kipukohdat – liittyivätpä ne sitten päihteisiin tai ihmissuhteisiin. Ihminen on hyvin alasti syntyessään ja tavallaan myös kuollessaan, ja kaikki mitä me teemme, on osa meitä. Sitä ei voi pyyhkiä pois, Romo toteaa.
Päihteisiin menehtyneiden läheiset voivat kokea usein myös syyllisyyden tunteita: olisinko voinut tehdä jotakin paremmin tai auttaa enemmän?
– Läheisten on tärkeää ymmärtää, kaikilla on oma elämä, ja että vaikka päihteistä irti pääsemiseen tarvitaan apua, pitää tahdon lähteä myös ihmisen sisältä päin. Jotkut löytävät tahdon uskon avulla, jotkut jostakin muualta, Romo kuvaa.
Romo näkee vertaistuen läheisille hyvin tärkeänä.
– Huumeisiin kuolleiden läheisille on olemassa erilaisia suru- ja vertaistukiryhmiä. Tämän lisäksi monet tahtovat keskustella kahden kesken esimerkiksi pastorin tai lääkärin kanssa, koska silloin voi sanoa asioita, joita ei välttämättä uskalla ryhmässä sanoa.

Riisuttu tilaisuus
Seurakunnan tilaisuuksissa usko on aina esillä, mutta Salla Romon mukaan on äärimmäisen tärkeää, että muistotilaisuudessa ei tuomita ketään.
– Tuomitseminen tai syyllistäminen eivät ole meidän tehtäviämme, varsinkaan tilanteessa, jossa ihmiset ovat sisältä aivan rikki. Kiellettyjä tunteita ei myöskään ole olemassa – sellaisessa tilanteessa kaikki tunteet, viha, kiitos ja suru, ovat sallittuja, Romo painottaa.
Romon mukaan muistotilaisuudesta tehdään perinne, ja ensi vuonna tilaisuus laajennetaan päihteisiin kuolleiden muistopäiväksi siinä, missä tänä vuonna muisteltiin virallisesti vain huumeisiin menehtyneitä.
– Alkoholiin kuolee myös todella paljon ihmisiä. Kun tilaisuuden ajatusta laajennetaan, saamme aikaiseksi yhä enemmän kohtaamisia ja vertaistukea.
Romon mukaan moni muistotilaisuudessa ollut arvosti tilaisuuden koruttomuutta.
– Tilaisuudesta ikään kuin riisuttiin kultareunukset ja siinä mentiin ihmisen iholle. Eräskin henkilö sanoi muistotilaisuuden päätteeksi, että se oli aidoin kokemus, jonka hän on tässä kontekstissa kokenut, Romo päättää.


Huumemyrkytyksiin tapaturmaisesti kuolleet vuonna 2010 / 2015

 – 15: - / -
15–19-vuotiaat: 2 / 4
20–24-vuotiaat: 29 / 15
25–29-vuotiaat: 25 / 28
30–34-vuotiaat: 32 / 29
35–44-vuotiaat: 17 / 38
45–54-vuotiaat: 9 / 7
Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Päihdetilastollinen vuosikirja 2017

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä