Julkaistu    |  Päivitetty 
Jenni Hyttinen

Pyrkimyksenä jätteetön ja luonnonmukaisempi elämä

Kaatopaikalle mahtuva jäte kerätään zero wastea noudattaessa usein lasipurkkiin, josta kertyvän jätteen määrää on helppo seurata. Kaatopaikalle mahtuva jäte kerätään zero wastea noudattaessa usein lasipurkkiin, josta kertyvän jätteen määrää on helppo seurata.
Kulutustottumuksien tarkastelu ja muuttaminen vastuullisempaan suuntaan auttavat vähentämään turhaa jätettä. Ihannetilanne on tuottaa jätettä mahdollisimman vähän sekä uudelleenkäyttää ja vasta sitten kierrättää se jäte, jota ei pysty välttämään.

Kierrättäminen on toki tärkeää, mutta nykypäivän ylikulutuksen keskellä on vielä tärkeämpää kyseenalaistaa omat kulutustottumuksensa ja aiheuttamansa jätemäärä sekä pohtia, voisiko toimia vastuullisemmin.

Jätteeksi luetaan kaikki se, minkä kierrättäminen ei onnistu ja mikä päätyy kaatopaikalle – Suomessa jäte, jota ei voida kierrättää päätyy poltettavaksi. Moni tuudittautuukin siihen, että polttoon menevä jäte palaa kokonaan, mutta tosiasiassa jäljelle jää kuonaa, tuhkaa ja kierrättämättömiä jätteitä, kuten metallia. Jätteen vähentämistä voi kokeilla esimerkiksi zero waste -ajattelumallin mukaan.

Zero waste pitää sisällään tavoitteen jätteettömästä elämäntavasta, ja ajatustapa ylettyy laajempaankin pohdintaan omista ympäristövaikutuksista. Keskeistä ajattelutavalle on turhasta kieltäytyminen ja kertakäyttöisten tavaroiden korvaaminen kestovaihtoehdoilla. Se on keino kieltäytyä nykyajan kulutustyylistä.

– Jätteen vähentäminen kannattaa aloittaa jokapäiväisistä asioista: take away -mukeista, muovikasseista ja -pulloista, vanulapuista ja vaikkapa tuorekelmusta. Tavara kerrallaan kertakäyttöisen voi korvata kestävämmillä vaihtoehdoilla, Zero Waste Finland ry:n puheenjohtaja Helena Marttila avaa.

Erityisesti kertakäyttömuovi on ongelmallinen jäte, johon voi asennoitua zero wasten kautta niin, että muovin kulutusta vähennetään tekemällä pieniä muutoksia valintojen suhteen.

– Ota ostoksille kestokassi, suosi kaupassa irtona myytäviä hedelmiä ja vihanneksia sekä paperi-, pahvi-, metalli- ja lasipakkauksia. Valitse mikromuovitonta kosmetiikkaa ja tutustu palakosmetiikkaan, kuten palasaippuaan. Suosi luonnonmateriaaleja vaatteissa, kodintekstiileissä ja siivousvälineissä. Hanki kestojuomapullo ja oma kestomuki sekä kieltäydy muovipilleistä, Marttila vinkkaa.

Zero wasten toteuttamista varten on kehitetty sääntö viidestä K:sta: kieltäydy, karsi, käytä uudelleen, kierrätä ja kompostoi. Oleellista on kiinnittää huomiota asioiden tarpeellisuuteen, sillä turhia hankintoja karttamalla vältetään jätettä jo ennen sen syntymistä. Ennaltaehkäisy on tärkeää.

– Ensisijaista on pyrkiä kieltäytymään turhasta ja kertakäyttöisestä. Jäte syntyy jo ostopäätöksestä, joten kieltäytymällä voi vähentää sen määrää jo todella paljon, Helena Marttila korostaa.

Jos kuluttamisesta ei syystä tai toisesta voi kieltäytyä, karsiminen kannattaa. Karsimisen voi ulottaa kotona oleviin tavaroihinkin, jolloin lahjoittaminen ja myyminen toimivat tehokkaina karsimiskeinoina tarpeettomista asioista luopumiseksi.

Käyttöön jäävät asiat ja esineet on syytä käyttää uudelleen niin monta kertaa kuin mahdollista – näin ollen sääntöön kuuluvat kestovaihtoehtojen lisäksi myös asioiden korjaaminen ja uusien käyttötarkoituksien keksiminen.

– Viime kädessä tavoite on, että syntyisi pelkästään kompostoitavaa jätettä, sanoo Marttila.

– Loppujen lopuksi zero waste muuttaa vain sen, mitä päätämme jatkossa ostaa kaupasta ja tuoda kynnyksen yli kotiin, Marttila tiivistää.

Zero wastea ei ole pakko harjoittaa, vaan ajattelutavan tarjoamia työvälineitä voi hyödyntää elämässä muutenkin.

– En harjoita zero wastea, vaan elän arvojeni mukaisesti. Arvojeni mukaiseen elämään kuuluu omien ympäristövaikutusteni arviointi sekä niihin puuttuminen muun muassa zero wasten kaltaisen ajattelutavan sekä sen tuomien työkalujen avulla, Aino Kämäräinen luonnehtii.

Kämäräinen on influencer ja kestävyys- ja vastuullisuusaktiivi, minkä lisäksi hän vastaa Nollahukka-kanavien sisällöstä yhdessä Otso Sillanaukeen kanssa. Sillanaukee on kirjoittanut kirjan Zero Waste – Jäähyväiset jätteille, joka toimii oppaana kestävämmän arjen aloittamiseen.

– Puhumme kollegani Otson kanssa nollahukasta. Se on zero wastea laajempi käsite, joka kattaa kestävyysajattelun ympäristöllisen näkökulman lisäksi myös taloudellisen ja sosiaalisen aspektin, Kämäräinen painottaa.

– Vasta zero wasten ja kasvissyönnin sekä muun ympäristöaktiivisuuden kiteydyttyä nollahukaksi olen päässyt kaikista isoimpien positiivisten vaikutusten äärelle. Elämäni on täynnä merkityksellisyyttä, opin jatkuvasti uusia asioita, minulla on enemmän energiaa kuin koskaan, olen kasvanut ihmisenä hurjasti ja löytänyt samoin ajattelevia ihmisiä, Kämäräinen luettelee.

– Kohdallani nollahukka on muuttanut elämäntyylini melkolailla täydellisesti. Elän ennakoiden ja keskittyen olennaiseen.

Aino Kämäräinen kertoo innostuneensa zero waste -aiheisista YouTube-videoista ja lähteneensä itse liikkeelle pureutumalla syntyvien jätelajien anatomiaan.

– Ennen törmäämistäni zero waste -elämäntapaan kuvittelin eläväni monelta osin hyvin tiedostavasti ja kestävästi, mutta aiheeseen liittyvät videot todella kiinnittävät huomioni kotitaloutemme synnyttämään jätemäärään ja antoivat käytännönläheisiä vinkkejä aivan toisenlaisesta ajattelutavasta. Siinä kaikessa oli jotain, mikä tuntui heti ymmärrettävältä ja arvomaailmaani sopivalta, hän sanoo.

– Aloin karsia kaikkea mahdollista jätettä ja vähentää myös kierrätettävän jätteen määrää. Etenin omista valinnoistani kohti perhettä koskevia ratkaisuja, Kämäräinen selittää.

Nollahukan ja perhearjen yhdistäminen ei siis ole este elämäntapamuutoksille, vaan elämäntavasta voi tulla normi koko perheelle.

– Alkuun tuntui hankalalta keksiä tapoja selittää lapsille, miksi meillä toimitaan kuten toimitaan, mutta lapset ovat mielettömän fiksuja eikä heitä paina vuosien urautuminen vanhanaikaisiin käyttäytymismalleihin. Olemme käyneet uskomattomia keskusteluja ja elämästämme on tullut merkityksellisempää, toteaa Kämäräinen.

– Olemme olleet tällä polulla jo niin kauan, että sitä ei tarvitse sen enempää miettiä, Kämäräinen jatkaa.

– Armollisuutta ja joustavuutta tämä kuitenkin vaatii, sillä kukin omaksuu uusia asioita omalla tahdillaan eikä perheenjäsenten yksilöllistä oppimistahtia voi hoputtaa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä