Julkaistu 
Anna Dannenberg

Kirjaston salapoliisi

Lapsena Kai Sormunen ahmi kolmen siskonsa vanavedessä Neiti Etsiviä ja Nummelan ponitalli -sarjaa. Nykyään hän viihtyy apteekkari Melchiorin parissa Tallinnan historiallisilla kaduilla ja odottaa oikeaa hetkeä Louis Aragonin surrealistiseen Kauniit kaupunginosat -romaaniin tarttumiselle. Anna Dannenberg Lapsena Kai Sormunen ahmi kolmen siskonsa vanavedessä Neiti Etsiviä ja Nummelan ponitalli -sarjaa. Nykyään hän viihtyy apteekkari Melchiorin parissa Tallinnan historiallisilla kaduilla ja odottaa oikeaa hetkeä Louis Aragonin surrealistiseen Kauniit kaupunginosat -romaaniin tarttumiselle.

Asiakkaiden monenkirjavat kysymykset saavat informaatikko Kai Sormusen innostumaan mitä erilaisimmista aiheista.

Millaisia asioita kaupunginkirjaston tietopalvelusta kysytään? Ihan kaikenlaista, virkkaamisesta mehiläisten hoitoon.
Hankalat kysymykset ovat kivoimpia. Niissä voi haastaa myös itsensä, kun lähtee haarukoimaan oikeansuuntaista vastausta.
Ja mitä mahdottomammalta kysymys tuntuu, sitä kiitollisempi asiakas on vastauksesta.

Olen kotoisin Polvijärven Kinahmosta, ihan maalta. Jossain vaiheessa huomasin, että kirjat ja kaikennäköinen muu alkoi kiinnostaa, eli ehkä ihan sieltä ei löytyisi minulle elämä ja työ.
Lähisuvussa meillä ei hirveästi ollut yliopistossa opiskelleita. En tiedä, mistä itse sain sen ajatuksen, mutta halusin kokeilla, vaikkei minulla ollut tarkkaa suunnitelmaakaan.
Lukion jälkeen pyrin ensin opiskelemaan historiaa. Myös kielistä olin kiinnostunut, mutta ujouteni takia mahdollinen opettajan työ ei kiehtonut.
Välivuoden jälkeen pääsin kuitenkin opiskelemaan ruotsia, ja sivuaineinani ryhdyin lukemaan englantia ja kirjallisuutta.
Siihen aikaan sai vielä valita opintoja vapaammin, ja kaverini kanssa päädyinkin opiskelemaan kaikenlaista, esimerkiksi muutaman opintoviikon sosiologiaa.
Olen aina halunnut tietää kaikesta jotain, ja nykyisessä työssäni se hyödyntyy maksimaalisesti. Kaikesta on jotain hyötyä.

Vielä valmistuessanikaan minulle ei ollut selvää, mikä minusta tulisi. Mietin kääntäjän hommia mutta arvelin, että ehkä minulla ei olisi siihen riittävästi itsekuria.
Työttömänä ollessani ehdin olla eri paikoissa muun muassa työharjoittelussa ja työkokeilussa. Siinä vaiheessa päädyin ensimmäistä kertaa töihin kirjastoon.
Edelleen ihmettelen, miten kirjastoala tuli mieleeni vasta siinä vaiheessa. En ehkä ollut aiemmin hahmottanut, mihin haluaisin suuntautua.
Kesäyliopistossa suoritin informaatiotutkimuksesta perus- ja aineopinnot ja tein samanaikaisesti kirjastossa sijaisuuksia, yhden päivän mittaisista puolen vuoden vuorotteluvapaasijaisuuteen.
Kun sain vakipaikan, minulla oli alan työkokemusta nelisen vuotta, joka koostui noin 25:stä eripituisesta pätkästä.

Kirjastourallani olen ehtinyt nähdä sen suuren muutoksen, jonka esimerkiksi automatisaatio ja e-aineistot ovat tuoneet.
Jos pelkkää kirjojen siirtelyä paikasta toiseen pystyy automatisoimaan, niin hyvä. Silloin voimme työssämme keskittyä siihen, mistä tulee asiakkaille eniten lisäarvoa.
Ehkä tehostamisessa karsiutuu myös joitain turhia rönsyjä, mutta kyllä ideointi ja muu luova työ vaatii myös hengähtämistä. Se ruokkii luovuutta ja luovaa hulluutta.
Nykyisessä työssäni pääsen tekemään monipuolisesti erilaisia asioita. Ihan perusasiakaspalvelua, erilaisten ryhmien opastusta ja kirjavinkkausta, mutta myös suunnittelua ja kokoelman kehittämistä.
Kokoelmavastuuta minulla on paljon. Työtä riittäisi pelkästään siinäkin, mutta asiakaskontaktit ovat minulle tärkeitä.
Niin on myös asiakaspalaute. Kirjasto tarvitsee kriittistä palautetta toimintansa kehittämiseksi, mutta yksittäinen työntekijä tarvitsee myös positiivista palautetta.

Opiskeluaikanani tälle alalle aikovia kehotettiin, että opiskelkaa mitä vain. Sen verran taustatietoa on hyvä olla kaikesta, että kun asiakas kysyy jotain, osaa edes päätellä, mihin kontekstiin se liittyy ja mihin suuntaan lähdetään.
Lähtökohtaisesti olen utelias kaikesta. Jos asiakas kysyy todella vaikean kysymyksen, reaktioni on, että kiitos kun kysyit, tähän on kiva tutustua!
Usein palaan hyllyjen välistä parin sellaisen kirjan kanssa, jotka itsekin haluan lainata saadakseni tietää aiheesta enemmän.
Viime aikoina olen kuitenkin asettanut itselleni rajan, että minulla saa olla yhtä aikaa lainassa enintään 30 kirjaa. Kaikkia ei muuten mitenkään ehdi lukemaan.
Toisaalta Peter von Bagh on sanonut, ettei hän ole lukenut kaikkia omistamiaan kirjoja eikä aio lukeakaan, mutta kun ne ovat ympärillä, niin ehkä niistä jotain suodattuu. Ehkä se pätee tässäkin.

Vapaa-ajan lukeminenkin on minulle nykyisin puolittain työtä, koska minun täytyy pysyä perillä monenlaisesta kirjallisuudesta. Joskus päätän tietoisesti, että tämän kirjan luen vain itselleni, mutta siitä huolimatta lukiessani mietin, kenelle tätä voisi suositella.
Luen hyvin monenlaisia kirjoja. En pyri siihen, että koko ajan pitäisi lukea jotain liian hienoa, vaan välillä pitää olla kevyempääkin.
Koen, että se on vähän sama kuin urheilussa: jos treenaa koko ajan samaa, ei jonkin ajan kuluttua enää saa kunnolla tehoja irti.
Jää minulta kirjoja myös kesken. Aina ei ehdi, ja joskus ei vain ole tietylle kirjalle oikea hetki. Itselleen pitää olla armollinen.
Syksyisin on mukava nähdä sitä energiaa, uteliaisuutta ja intoa, jota uusissa opiskelijoissa on. Joskus hätkähtää, kun tajuaa, että itsellä siitä on jo parikymmentä vuotta, mutta ehkä silti olen kuitenkin nyt mieluummin tässä ja tämän ikäisenä.
Jos nyt näkisin itseni parikymppisenä, ajattelisin ehkä, että tuommoinen urpo, ei tiedä mistään mitään. Yliopistoon mennessäni en ollut koskaan edes matkustanut junalla.
Jännittäjä olen edelleen, mutta nykyään tiedän, että kun esiintymisen aloittaa, niin kyllä se sujuu. Ja jos sattuu jokin ajatusharha, niin ainakaan kuulijoilla ei ole tylsää.
Omalta mukavuusalueelta on muutenkin toisinaan kiva hypähdellä pois. Jos työssä jossain vaiheessa alkaa mennä automaattivaihde päälle, pitäisi varmaan vaihtaa työtä.
Tietysti joskus väsyttääkin, mutta tiedän, että se menee aina ohi. Kaiken kaikkiaan en muista sellaista päivää, ettei olisi ollut kiva tulla töihin.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä