Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

"Raamattu ei paljon kettua pidättele"

Taisto Reimaluoto ihailee kettua, joka ei pelkää rosvoretkillään mitään. Juha Pitkäsen kuvaama vapaa sielu nappasi rusakon Suutelan mäen pusikosta Lehmossa heinäkuussa 2018. Taisto Reimaluoto ihailee kettua, joka ei pelkää rosvoretkillään mitään. Juha Pitkäsen kuvaama vapaa sielu nappasi rusakon Suutelan mäen pusikosta Lehmossa heinäkuussa 2018.

Näyttelijä Taisto Reimaluoto pitää Joensuun kirjallisuustapahtuman tämän syksyn teemaa Eläin hyvänä.

–  Sehän on ihan mahtava! Ihminen ja eläin ovat kuuluneet ikuisesti yhteen ja kuuluvat varmaan aina, Reimaluoto huomauttaa.

–  Eläin on ihmisen tunteiden ja monella tavalla myös ajatusten ilmentäjä. Samalla tavalla kuin joku maalaa omakuvan, ihminen tekee eläimestä itsensä kuvan. Jonkun koira on henkipatto, jonkun toisen taas mitä suloisin ja hyvätapaisin, ihmisen kanssa dialogia käyvä olento.

Reimaluoto sanoo, että ihminen tarvitsee eläintä avukseen ja työkalukseen ja on riippuvainen kaikista maapallon eläimistä.

–  Käyttäväthän ihmiset eläintä myös poliittisena välineenä niin kuin nuo pandat Ähtärissä. Paitsi että ne ovat suloisia, karvapallojen takana on myös karheaa kansainvälistä politiikkaa.

 

 

Mikä eläin Reimaluodolle itselleen mahtaa tulla spontaanisti mieleen, kun hän kuulee kirjallisuustapahtuman teeman?

–  Kyllä se kettu tai susi on. Ne ovat semmoisia vähän vapaampia olentoja, jotka määrittävät itsensä ja seikkailunsa.

Kettuja Reimaluoto näkee omassa kesäpaikassaan paljon.

–  Ne tuntuvat olevan yhdessä oravien kanssa maailman vapaimpia olentoja. Niitä ei pelota mikään, kun ne käyvät rosvoamassa kaikkea, eivätkä ne piittaa säännöistä.

Reimaluodon mukaan ihmiset ovat sitoneet itsensä omaan kulttuuriinsa ja synnintuntoon, joka nousee uskonnon luomista säännöstöstä.

–  Kettua ei paljon Raamattu pidättele eikä oravaa.

Kirjallisuustapahtuman päätöspäivänä sunnuntaina Reimaluoto esittää konservatorion salissa Henriikka Tavin runoihin perustuvan monologin. Miten teema mahtaa näkyä siinä?

 

 

–  Ei se teemaa sivua. En minä semmoista pysty tekemään, koska se pitäisi tietää etukäteen, Reimaluoto vastaa.

–  Noissa Tavin runoissa elämän syntyminen ja loppuminen on voimakkaasti läsnä yleismaailmallisena ilmiönä. Ihmisen suhde elämän rajallisuuteen on esillä.

Mutta miksi Reimaluoto monologeineen on niin usein nähty esiintyjä Joensuun kirjallisuustapahtumassa?

Mies itse muistelee, että ennen tätä syksyä hän on käynyt täällä kolme tai neljä kertaa.

–  Tuohon Tuula-Liinaan (Tuula-Liina Varis) kun olen tutustunut, niin hän on aina pyytänyt, voisinko tulla sinne runoviikolle tekemieni esitysten kanssa, Reimaluoto vastaa.

–  Tuula-Liina on valtavan laajasti sivistynyt ihminen ja hyvä tyyppi. Tunnelma siellä on hieno. On hyviä aiheita ja mukavaa keskustelua.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä