Julkaistu    |  Päivitetty 
Petra Mustonen

Laukkaa kahdellakymmenellä pennillä

Kaksivuotias Mila Lintunen on Sokoksen hepan suitsissa jo konkari. Kaupassa viihtyy hyvin, kun saa ratsastaa. Kaksivuotias Mila Lintunen on Sokoksen hepan suitsissa jo konkari. Kaupassa viihtyy hyvin, kun saa ratsastaa.
Sokoksen kolikkohevonen eli keinuautomaatti on ilahduttanut lapsia jo useammassa sukupolvessa. Sokoksen varastoesimiehenä ja pitkäaikaisena työntekijänä Kari Ojala on ehtinyt nähdä monen monta innoissaan kiikkuvaa lasta. Hän on heppaa vuosien saatossa myös siirrellyt, huoltanut ja tyhjennellyt kolikoista.

– Siellä käy lastensa kanssa sellaisia vanhempia, jotka muistavat ratsun omasta lapsuudestaan. Käsittääkseni heppa on ollut meillä Joensuun Sokoksella ihan alusta asti, vuodesta 1968.

Ainakin 70-luvun alusta polle on ollut paikallaan, sillä tuolloin Ojala aloitti työt. Mikäli hän muistaa hepan iän oikein, se vietti viisikymmpisiään yhdessä Sokos Joensuun kanssa toissaviikolla.

– Kaksikymmentä penniä taisi olla hinta. Muistan kun heppa oli toisen kerroksen kahvion vieressä. Tuli ratsastettua lapsena monet kerrat, Aino Henttinen muistelee Heilin Facebookissa.

Kari Ojala vahvistaa muiston hinnasta oikeaksi.

– Muistan sen siitä, että kun euro tuli niin mietittiin, että mitenhän meidän hepan kanssa käy. Ei siinä kummempaa tapahtunut, sama kolikkomekanismi hyväksyi 20 sentin kolikot, Ojala muistaa.

Välillä poni sijaitsi kassojen lähellä.

– Jos jollakulla ei ollut rahaa maksaa, niin muistan että annettiin siitä kassalta se kolikko, että pääsi ratsastamaan, Ojala kertoo.

Kolikkohevonen oli jäädä eläkkeelle siinä yhteydessä, kun Sokoksen leluosasto lakkautettiin yli kymmenen vuotta sitten. Jo parhaat päivänsä nähnyt heppa siirtyi tuolloin hetkeksi syrjään.

– Sen perään kyseltiin sen verran kovasti, että päätimme kunnostaa sen uudelleen käyttöön. Mekaniikkaa korjattiin ja haalistunut heppa sai uuden maalikerroksen, Kari Ojala kertoo.

Tämä oli ainoa kerta, kun heppaa on maalattu. Yksinkertaisella mekaniikalla varustettu polle ei pienestä hätkähdä.

– Ei siinä ole mitään musiikkia tai vilkkuvia valoja, ihan perusheppa se vain on. Tasainen hurina kuuluu kun se laukkaa, ja hyvin on tuntunut kyyti riittävän sellaisenaan.

Heppa ja muut sen kaltaiset keinuautomaatit, jotka yleensä esittävät joko eläimiä tai ajoneuvoja, olivat ainakin joskus niin yleisiä, että lähes jokainen ne muistaa.

– Tuollaisen hepan tai auton kyytiin piti pienenä aina päästä kauppareissun yhteydessä, kun äiti pakkasi ostoksia. Kuitenkaan tuonne ei oikeastaan koskaan kolikoita laitettu, mutta silti halusin kyytiin istumaan, Camilla Karhinen muistelee.

– Ehkä kerran tai pari pääsin nauttimaan kolikkokyydeistä ja olin silloin tosi tyytyväinen. Muistan, kun kateellisena vierestä joskus katsoin, kun muut lapset pääsivät kyytiin, Karhinen jatkaa.

Henna Roivainen puolestaan tiesi, mihin hän tahtoi aikanaan Luonto-arvasta voittamansa viisisataa markkaa käyttää.

– Prisman kolikkohevoseen tietenkin. Yhden kyydin sijaan sain sillä reissulla useamman kyydin, Roivainen muistelee.

– Joka kerta Sokkarilla käydessä penskana piti päästä tuon hepan luo tai kyytiin. Ja muistan myös sen kahvion yläkerrassa, jossa oli akvaario, muistaa Katri Kontrokin.

Henna Matilainen puolestaan muistaa hepan sijainneen hissien lähellä.

– Miun muistot ajoittuu teiniajoille, kun piti käydä hepalle pelleilemässä, hän kertoo.

Mervi Patronen muistaa 70-luvun kauniit ja koristeelliset kolikko- ja karusellihevoset kuin eilisen päivän.

– Mikä ihanuus olikaan hevonen, joka liikkuu ihan itsestään. Lähdimme Lahdesta kesäretkelle koko perhe kuplavolkkariin pakattuna ihan Helsinkiin asti ja Linnanmäelle, ennen kuin siirryin koululaiseksi syksyllä. Tunsin, kuinka kiidin pitkin niittyjä unelmahevosella.

– Olin saanut uuden keltaisen jakkupuvun ja ihanan kiiltonahkalaukun, joka oli siis aitoa muovia. Ainoa huoleni oli, että uusi hieno laukku pysyy koko ajan sivulla, kuin hienoilla naisilla ikään. Tähän vielä lisäksi ketjukaruselli ja hattara, joka liimautui pitkiin hiuksiin, niin jopa oli kesäonni ihmisellä.

Sokoksen heppa ei suinkaan ole ollut Joensuun ainoa pidetty keinuautomaatti.

– Prismassakin oli muutama vuosi sitten kirahvi. Siinä lapseni nautti kyydeistä! Kertoo Anne-Mari Naumanen, joka itse ei ole vastaavalla laitteella koskaan ratsastanut.

Kari Ojalan mukaan Sokoksen hepan suosio ei ole laantunut, vaikkakin hän epäilee sen nykyisin sijaitsevan vähän huonossa paikassa.

– Se on ollut kolmannessa kerroksessa jo pitkään, siellä oli ennen lasten vaatteita. Nyt siellä on miestenosasto. Kyllä sinne silti näyttää lapsia löytävän, koska kiikkujia ainakin riittää.

Marja Nevalaiselle paikka on ainakin tuttu.

– Poikani kanssa käytiin hänen ollessaan pieni. En meinannut saada pois, itkun kanssa lähdettiin!

Työntekijöiden keskuudessa kolikkoheppaa on Kari Ojalan mukaan aina kutsuttu yksinkertaisesti hepaksi.

– Ei tietääkseni häntä ole ikinä ristitty. Heppa hän meille vain on.

Karjalan Heili järjesti muistojen lähettäjien kesken arvonnan. Leffaliput elokuvateatteri Tapioon voitti Henna Roivainen.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä