Julkaistu    |  Päivitetty 
Petra Mustonen

Paikkojen kautta muistoihin

Kenen tarinaa Mikki ja Minni kertovat istuessaan Ilosaaren koivussa? Ehkä he rakastuivat täällä ensi kertaa, tai ehkä he ovat kaverukset piknikillä. Näyttelyssä oman tarinan voi kertoa vaikka pehmolelun välityksellä. Kenen tarinaa Mikki ja Minni kertovat istuessaan Ilosaaren koivussa? Ehkä he rakastuivat täällä ensi kertaa, tai ehkä he ovat kaverukset piknikillä. Näyttelyssä oman tarinan voi kertoa vaikka pehmolelun välityksellä.
– Ajatellaan nyt vaikka meitä kolmea. Istumme täällä Ilosaaressa, paikassa, joka on meille kaikille tuttu. Mutta jokainen meistä näkee sen hieman eri tavalla riippuen siitä, millaisia muistoja ja merkityksiä siihen liitämme, Joensuun 4H-yhdistyksen projektityöntekijä Maria Lappalainen sanoo.

Lappalainen on järjestämässä Kurkkaa Kesään! -nimistä tapahtumakokonaisuutta. KAKE 2.0 -rahoitteisessa tapahtumassa joensuulaiset nostavat esille heille arjessa merkityksellisiä paikkoja ja niihin liittyviä muistoja ja tarinoita valokuvien kautta.

– Joen yössä järjestettävän näyttelyn pohjana ovat päihde- ja mielenterveyskuntoutujien ottamat kuvat. Itse näyttelyssä jokainen kävijä pääsee tuottamaan siihen sisältöä.

Näyttelyn sisältöä aletaan tuottaa 15. elokuuta. Tuolloin 4H:n päihde- ja mielenterveyskuntoutujille suunnatussa Virkeyttä Vihreästä -hankkeessa mukana olevilla on mahdollisuus osallistua valokuvakävelylle, jonka aikana kierretään heille tärkeitä paikkoja Joensuun keskustassa.

– Toivomme mukaan kuntoutujia myös hankkeen ulkopuolelta. Kävelyn reitti suunnitellaan ilmoittautuneiden toiveiden pohjalta, Maria Lappalainen kertoo.

Kuntoutujille, kuten kaikille muillekin, paikat voivat Lappalaisen mukaan toimia voimavaroina.

– Itsellänikin on monia turvapaikkoja, joihin voin mennä, jos tulee tunne, että seinät kaatuvat päälle. Viihdyn luonnossa, ja saatan käydä lähimetsässä jollain tietyllä kivellä hetken hengittämässä.

Lappalainen uskoo, että kuntoutuksessa kannattaisi hyödyntää näitä turvapaikkoja nykyistä enemmän.

– Entä jos tavattaisiinkin kuntoutuja siellä, missä hän on tottunut kokemaan olonsa hyväksi arjen keskellä? Fyysisestä kohteesta voi saada paljon henkistä voimaa, joka tulee tarpeeseen.

Itse näyttely järjestetään osana Joen yötä perjantaina 24. elokuuta Rantapuistossa. Elävän näyttelyn ideana on, että paikan päällä olevien rekvisiittojen avulla kävijät ottavat kuvia omiin merkityksellisiin paikkoihinsa liittyen, ja nuo kuvat lisätään heti osaksi näyttelyä.

– Meillä tulee olemaan joko polaroid-kamera tai tulostimeen yhdistetty kamera. Jälkimmäisessä tapauksessa voimme tulostaa kuvia myös kävijöiden omista laitteista, Maria Lappalainen kertoo.

Rekvisiitat voivat olla esimerkiksi pehmoleluja, joiden avulla voi kertoa muistosta ilman omia kasvoja. Lisäksi paikalla on erilaisia tavaroita, jotka symboloivat tiettyjä paikkoja Joensuusta.

– Kuvien yhteyteen liitetään tarina siitä, mikä paikasta tekee juuri sinulle merkityksellisen. Sekä valokuvakävelyllä että näyttelyssä on mukana Sanarattaan sanataideopettajia auttamassa muistojen sanallistamisessa.

Paikan merkityksellisyys ei suinkaan aina tarkoita, että siihen liittyvät muistot olisivat hyviä. tapahtumatyöntekijä Johanna Kaksonen toivoo, että kun ihmiset kertovat negatiivisista muistoista, ne tuotaisiin kuitenkin esille positiivisesta näkökulmasta. Paikan kautta on mahdollista käsitellä huonoa kokemusta.

– Voi palata siihen samaan paikkaan ja huomata, että tässä minä edelleen olen, hengissä selvinneenä. Siitä huonosta kokemuksesta on tultu eteenpäin, eikä itse paikan merkitys enää olekaan negatiivinen.

Kaksosen mielestä tärkeintä tapahtumassa eivät kuitenkaan ole omat muistot sinänsä, vaan niiden jakaminen muiden kanssa.

– Kun näkee toisen ihmisen ottaman kuvan paikasta, joka hänelle on merkityksellinen, pääsee samalla kurkkaamaan toisen ihmisen elämään. Se auttaa näkemään asioita hänen perspektiivistään.

Tapahtumassa on tarkoitus nostaa esille merkityksellisiä paikkoja nimenomaan Joensuusta. Ne ovat paikkoja, joihin kaupunkilaiset palaavat arjessaan uudestaan ja uudestaan.

– Jos esimerkiksi työpäivän aikana kuljen sellaisen paikan ohi, johon liittyy muistoja, niin pysähdyn hetkeksi muistamaan noita hetkiä. Se auttaa heti jaksamaan, Maria Lappalainen kertoo.

Lappalainen ja Johanna Kaksonen toivovat, että mahdollisimman moni kävijä käyttää hetken aikaa sisällön tuottamiseen.

– Odotan kaunista kesäpäivää ja jakamisen meininkiä. Että ollaan valmiita oikeasti näkemään myös ne toisten tarinat ja pystytään eläytymään niihin, Lappalainen toivoo.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä