Julkaistu 
Anna Dannenberg

Yrittäjyys äidinmaidossa

Jari Päivänurmi on viettänyt torimyyjänä kaikki kesänsä 12-vuotiaasta lähtien. Sosiaalinen kanssakäyminen kantaa silloinkin, kun torikahviossa on kesäisin painettava ympäripyöreää työviikkoa ja juhannuksen vietto jää neljän tunnin mittaiseksi. Anna Dannenberg Jari Päivänurmi on viettänyt torimyyjänä kaikki kesänsä 12-vuotiaasta lähtien. Sosiaalinen kanssakäyminen kantaa silloinkin, kun torikahviossa on kesäisin painettava ympäripyöreää työviikkoa ja juhannuksen vietto jää neljän tunnin mittaiseksi.

Torikahvion yrittäjä Jari Päivänurmi elää mukana monenkirjavan asiakaskuntansa iloissa ja suruissa.


Olen ollut yrittäjä koko ikäni, jo toisessa polvessa. Perheemme on ollut torilla vuodesta 1961 asti, ja veljeni Jussin kanssa olemme jatkaneet perheen juttuja.
Toki työ on vuosien saatossa muuttunut. Aluksi perheemme myi torilla viipurinrinkeleitä, vihanneksia, hedelmiä ja vappuna ilmapalloja.
Vuonna 1981 perustettiin torikahvio ja vuonna 1993 toripubi. Niitä olemme tässä kahdestaan pyöritelleet. Minä katson enemmän niiden perään, ja Jussi hoitaa marjakaupan.
Talvet sitten kierretään karamellien kanssa markkinoilla.

Olen sanonut, että yrittäjyys tulee perheessämme äidinmaidosta.
Meillähän on suvussa hirveästi yrittäjyyttä. Isän puolen serkuistakin suurin osa on vaikka minkä alojen yrittäjiä, samoin moni heidän lapsistaan.
Omakin tyttäreni Jenni oli ennen tässä töissä. Nyt hänellä on oma fysioterapia-alan yritys.
Itse olen kaksitoistavuotiaasta asti ollut torilla töissä joka ainoa kesä. Siinä tienasi omaa rahaa ja oppi käsittelemään sitä. Sitä kautta päädyin yrittäjäksi itsekin.
Ainoat suorittamani opinnot ovat olleet kauppaoppilaitoksen kaupallinen peruskoulutus ja yrittäjäopinnot Savonlinnassa. Kaiken muun olen oppinut kantapään kautta.

Tässä Laulupuistossa meillä on nyt toinen kesä menossa. Kaupungin kanssa on puhuttu, että koska torin kohtalo on vielä avoin ja kaavamuutoksen kanssa on epäselvyyttä, olemme tässä varmaan vielä ainakin pari seuraavaakin vuotta.
Ihmiset tykkäävät tästä paikasta ihan hirveästi. Minustakin se on esteettisesti kiva, puistomainen ja eurooppalaisen oloinen.
Kun terassit vielä on katettu, niin kaikille riittää suojaa sateelta ja auringolta.

Töitähän tässä riittää niin paljon kuin jaksaa tehdä. Varsinkin kesä on hektistä. Työskentelen seitsemän päivää viikossa, 12–16 tuntia joka päivä.
Ihmiset eivät usein tajua, mitä yrittäjyys on. Siihen kuuluu kaikenlaista hanketta ja paperihommaa.
Toisaalta kun on rehellinen ja tekee työnsä hyvin, saa tarvittaessa myös apua.
Joensuu on siitä hyvä paikka yrittää, että täällä on helppo verkostoitua. Pankkeihin ei tarvitse jonotella viikkotolkulla, vaan asiat hoituvat nopeasti. Myös hyvät kirjanpitäjät ja tilintarkastajat ovat pienyrittäjälle tärkeitä, kaikkea ei voi itse hallita.

Parisuhteelle yrittäjyys luo haasteita. Erosin lasteni äidistä vuonna 2000, ja olen nyt uudessa avoliitossa.
Kumppanilta tämä elämäntapa vaatii ihan erityisiä juttuja. Esimerkiksi kesällä ei pysty pitämään yhteistä lomaa ollenkaan, vaan vasta syksyllä tai talvella. Tänä juhannuksena ehdin olla mökillä neljä tuntia, ja siinä se.
Kun tulen iltaseitsemän aikaan kotiin, käyn suihkussa, syön ja katson uutiset, sään ja Urheiluruudun. Sitten yhdeksän jälkeen pitääkin mennä nukkumaan, että jaksaa taas aamulla nousta ylös neljältä.
Kyllä se vaatii kumppanilta paljon ymmärrystä. Mutta sellaista yrittäjän elämä on.

Vaikka yrittäjyys on fyysisesti ja henkisesti raskasta, niin toisaalta siitä myös saa paljon.
Tässä työssä antaa hirveästi se, että meillä käy niin mukavia asiakkaita. Sosiaalinen kanssakäyminen on tärkeä osa työtä.
Kun on sekä kahvio että pubi, tässä käy ihmisiä laidasta laitaan. Sehän se motivoi, antaa voimia yrittämiseen.
Saman ovat huomanneet myös poliittiset puolueet. Melkein kaikki ovat käyneet täällä pitämässä omia tilaisuuksiaan, koska tässä on hyvä lähestyä ihmisiä ja kuulla heidän mielipiteitään.
Työssä näkee elämän ilot ja surut, syntymät ja kuolemat. Kanssaelää porukan kanssa vahvasti ja näkee, miten mukavasti nuorempi polvi kasvaa.
Eräälle pariskunnalle, jolla aikoinaan oli lapsi mukana syöttötuolissa, lupasin, että kun poika täyttää 18 vuotta, tarjoan hänelle ensimmäisen tuopin. 18-vuotispäivänään poika sitten käveli tänne ja kertoi tarinan minulle. Ja lupaukseni pidin.

Yrittäjyys on minulle elämäntapa. Jos jotain muuta olisin elämässäni halunnut tehdä, ratkaisuja olisi pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin.
Varsinkin torikauppiaita pidettiin ennen kolmannen luokan kansalaisina. Kun koulussa aikoinaan kyseltiin, mitä teit kesällä, niin meille naureskeltiin, että ai, torilla olet ollut. Kaikki muut olivat olleet jossain seurakunnan poikaleirillä tai jalkapalloleirillä.
Tuntuukin, että pienyrittäjyyttä ymmärretään nyt paljon paremmin kuin ennen. Ja itsekin koen yhdessä Jussin kanssa tekeväni tärkeää työtä.
Rankkaahan se on, mutta myös antaa todella paljon.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä