Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Enemmän raivoa, vaati ohjaaja Kaitsu

Kohta tulee yleisö, nauttikaa! Ohjaaja Kai Paavilainen tsemppaa joukkojaan. Piia Kinnunen Kohta tulee yleisö, nauttikaa! Ohjaaja Kai Paavilainen tsemppaa joukkojaan.

Alussa joukko näyttelijöitä pohtii, mikä ihmeen tyyppi tuo oma hahmo on. Esitys esitykseltä tarina elävöityy ja saa uusia sävyjä.


Hyvä olo täytti sielun viimeisen arkiesityksen päätteeksi.


Jumankauta, minä tein sen! Minusta oli tullut perniöläinen Tuomo, mustasukkaisuuden riivaama jätetty mies, ja voi kuinka minä olinkaan oppinut nauttimaan siitä.


Edellisiltana katsomossa olivat olleet poikani, tänään kaikki ne ystäväni, jotka keväästä lähtien olivat hehkuttaneet tuloaan. Nyt ne halasivat ja kehuivat ja tiesin, että eivät ne turhaan kehuneet: minä olin hyvä – kuten oli koko tiimimme.


Viimeisen arkiesityksen jälkeen juhlimme ystävien kanssa laulamalla karaokea. Seuraavana aamuna kesätoimittaja heitti Karjalan Heilin kahvipöydässä kysymyksen:


– Miten se kesäteatteriesitys oikein syntyy?


Minäpä kerron.

 

Kaksi vapaata roolia

Alussa oli tie, auto ja teatteriohjaaja Kaitsu.

– Vappuun mennessä jos ei saada kahta pientä roolia täytettyä, me joudutaan korvaamaan ne äänityksillä, Kaitsu sanoi.

Olimme menossa Roukalahdelle haastattelemaan lehtijuttua varten kolmea paikallista näyttelijää: Penttiä, Seppoa ja Marttia.

Kahden pikkuroolin esittäjät siis puuttuvat. Toimittajaa alkoi jännittää.

Juurihan tuosta oli ollut puhetta ystävän kanssa: molemmat me olimme tahoillamme mietiskelleet, uskaltaisiko sitä kerran elämässään mennä kesäteatteriin. Johannan motiiveja en tullut kysyneeksi, omani olivat selvät.

Jännittäjä halusi mennä oman kynnyksensä yli. Toimittaja köhi kurkkuaan.

– Tuota... mulla saattaa olla sulle ne näyttelijät...

 

Kokeneet ja noviisit

Pentti, Seppo ja Martti ovat kokeneita näyttelijöitä – kuten ovat Marja-Leena, Asko, Harri ja Artokin.

Taitaviakin he ovat. He saavat käsikirjoituksen kylmät kirjaimet elämään ja pystyvät antamaan ohjaajalle omia tarjouksiaan siitä, millaisia heidän hahmonsa ovat.

Minna oli vielä keväällä Aimon ja Johannan tavoin noviisi mutta perhanan lahjakas semmoinen. Hänestä näki jo keväällä, että hänen Mirtukkansa tulee nousemaan kesällä yleisönsuosikiksi.

Muu porukka oli ehtinyt jo talvesta saakka hitsautua yhteen sinä vapun jälkeisenä keskiviikkona, kun viime tipassa kyytiin hypänneet Aimo ja Johanna tulivat kylätalolle ensimmäisiin harjoituksiinsa.

 

Opi ja riko sitten

Ensin pitää osata perusjutut, että niitä voi rikkoa. Plari siis käteen ota! Omat repliikit pitää painaa kalloon, ennen kuin voi noudattaa ohjaaja Kaitsun jo alkuvaiheessa antamaa ohjetta:

– Tärkeintä on läsnäolo. Ne replat saavat mennä vaikka kuinka päin persettä, jos hahmo on oikeasti läsnä tilanteessa ja hahmon esittäjä seuraa kavereiden tekemisiä.

Käy järkeen. Oikeat sanat pulppuavat tilanteesta, vaikka ne eivät välttämättä pulppuaisikaan juuri semmoisina kuin ne on käsikirjoitukseen muotoiltu.

Naisystävä jos vaikka jättää ja tylysti ilmoittaa muuttavansa paremman uroksen perässä toiselle puolelle maata, niin tottahan mies tuosta suuttuu.

 

Huuto jostain syvältä

Ensimmäinen suuttumiseni oli vaisu ja ohjaaja Kaitsu tyytymätön:

– Enemmän raivoa siihen!

Suustani lähti karjaisu, joka yllätti. Perhana, nyt taisi purkautua syvä huuto näyttelijän menneisyydestä. Ei siinä Tuomo Ainolle karjaissut vaan Aimo jollekin entisen elämänsä ihmiselle, jonka kanssa jäi aikoinaan puhdistava riita riitelemättä.

Hämmentävä kokemus. Säikäyttikin. Miten minun kiltin miehen suojamuuri nyt noin äkillisesti romahti ja miten sieltä sielun syövereistä tuommoinen raivo lähti.

Noviisinäyttelijä sai ensimmäisen aavistuksensa siitä, millaisten voimien kanssa tässä on alettu leikkiä.

 

Oma isku ei riitä

Harjoitusviikot kuluivat ja omat repliikit alkoivat olla hallussa silloin, kun niitä kotona kaikessa rauhassa muisteli. Mutta missä kohti ne oikein pitää lausua?

Kokonaisuus piti hahmottaa kohtaus kohtaukselta, ja se vaati omat kikkansa. Kohtausten sisälläkin pitää olla tarkkana, että tajuaa lausua Tuomon suuhun kirjoitetut sanat juuri oikeassa kohti. Ajattelin, että hyvin menee, jos opettelen oman iskuni eli juuri ennen omaa repliikkiäni tai näyttämölle menoani edeltävän repliikin tai sävelen.

Kuinka väärässä noviisinäyttelijä voikaan olla!

 

Kun replat unohtuvat

Kaverit unohtelevat, perhana.

Ensi-illassa riita Ainon kanssa meinasi jäädä kokonaan riitelemättä, kun Perniö-osasto unohteli välistä niin reippaasti omia repliikkejään, että oikaisi käsikirjoituksesta kokonaisen sivun verran. Näyttelijä-Aimo tajusi selkänsä takaa kajahtavan lauseen, jonka aikana Tuomon olisi jo pitänyt olla poissa näyttämöltä.

Paniikki oli lähellä. Hitto, minähän näytän kuin olisin unohtunut tuppisuuksi tähän yleisön eteen.

Onneksi Ainon esittäjä, ihana Marja-Leena, otti tilanteen haltuun kokeneen näyttelijän varmuudella niin, että päästiin riitelemään. Katsomossa istuneen esikoispojankaan ei tarvinnut tuntea myötähäpeää hölmöltä näyttäneen isänsä takia.

 

Varaudu yllätyksiin

Noviisi siis oppi, että omaa repliikkiä edeltävän repliikin opettelu ei riitä. Pakko on ottaa haltuun koko tarina, että osaa tarvittaessa reagoida yllätyksiin.

Yllätyksistä pahin oli oma hölmöilyni, kun peruutin 450 ihmisen edessä näyttelijäkollega Johannan auton päin puuta, mutta ei siitä sen enempää. Esitysviikot kuluivat ja koko ajan tuli olo yleisön edellä yhä kotoisammaksi.

Vielä riitti kuitenkin hiomista siinä, miten näytän luontevalta hetkillä, jolloin olen yleisön edessä, mutta jolloin minun ei tarvitse sanoa mitään. Päästään hahmon historiaan.

 

Hahmon historia

Kaitsun vaimo Tiina julkaisi taannoin oppikirjan teatterin tekemisestä. Siitä löysin kiehtovan lauseen:

– Näyttelijä voi luoda hahmolleen historian, josta hänen ei välttämättä tarvitse kertoa kenellekään muulle.

Riemastuin. Noinhan minä olin juuri edellisessä esityksessä alkanut tehdä!

Jo keväällä pohdimme Johannan kanssa kolmikon Aino-Tuomo-Tiina menneisyyttä. Ainolle Tuomo on eksä ja Tiina bestis, mutta missä vaiheessa Tuomo ja Tiina tutustuivat toisiinsa? Tapasivatko he vasta Ainon ja Tuomon suhteen aikana vai jo aiemmin? Olisiko Tiina halunnut jo alun perin iskeä Tuomon, mutta vikkeläliikkeisempi Aino ehti ensin?

Tarinan kokonaisuudelle tuolla ei ole merkitystä, mutta minun näyttelijätyötäni tieto helpottaa eräässä tietyssä kohtauksessa. Päätin, että nehän ovat kaikki olleet samalla luokalla ja Tuomo oli mukana sillä luokkaretkellä, jolla kaikki olivat ihan pierus, vaik oli Ainol ja Tiinal vientii aika moneen hyttiin.

 

Lopussa on haikeus

Sen jälkeen oli entistä mukavampaa istuskella yleisön edessä. Kaveritkin kehuivat luontevaa läsnäoloani, kun ne tulivat viimeisen arkiesityksen jälkeen halaamaan.

Haikeus hiipii, vaikka vielä onkin kaksi yönäytöstä jäljellä. Kuten maestro Tarkkonen niin monesti päiväesitysten yhteydessä lausui: ollaan me hyvä tiimi.

Mieli tekee elää tuo uudestaan: oman roolini rakentaminen ja sen kokeminen, kuinka kavereiden kanssa saadaan yhdessä aikaan jotain semmoista, jonka näkemisestä 5000 ihmistä on valmis maksamaan pääsylipun.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä