Julkaistu    |  Päivitetty 
Pia Paananen

Häijysti ottaa, mutta sitten nautitaan

Elo Vihava muistuttaa, että laskusta kannattaa nauttia ja ajaa sellaista vauhtia kuin itsestä tuntuu hyvälle. Elo Vihava muistuttaa, että laskusta kannattaa nauttia ja ajaa sellaista vauhtia kuin itsestä tuntuu hyvälle.
Kun outokumpulainen mäkiautoharrastaja Hilla Vihava, 12, istahtaa mäen alla olevan mäkiauton rattiin ja autoa lähdetään hinaamaan kohti lähtöramppia, jännitys tuntuu vatsanpohjassa.

Päätös laskusta on kuitenkin tehty, ja kohta auto lähtee rampilta alaspäin. Lähtörampin ja maaliviivan välillä on 400 metriä pituutta, 30 metriä korkeuseroa ja Hilla kiitää mäkiautollaan noin 40–50 kilometrin tuntivauhtia.

– Kun ajan meidän omalla Rock & Rod -autolla, niin sen pohja ottaa lähtörampin kynnykseen aika häijysti. Mutta jännitys laukeaa oikeastaan heti, kun on lähtenyt liikkeelle, sitten vaan nautin laskusta, Hilla Vihava selvittää Outokummun radalla noin 30–40 sekuntia kestävän mäkiautolaskun vaiheita.

Hänen pikkuveljensä Elo Vihava, 11, muistaa, että loppuradan mutkat ovat haastavimpia ja että niihin pitää panostaa.

– Mutta tämä on hyvä juttu ja tätä kannattaa tulla kokeilemaan. Tässä voi testailla omia rajojaan, Elo kertoo.

Tulevana viikonloppuna Hilla ja Elo Vihava osallistuvat Outokummussa kisattavaan Vanha Kaivos GP:hen. Kisassa on omat sarjat lapsille, nuorille ja aikuisille, ja niiden lisäksi vielä karnevaalilähtö, johon voi osallistua pikkuisen erikoisemmillakin menopeleillä.

Vihavien perheestä löytyy ajajia joka lähtöön, sillä perheen isä Esko Vihava ajaa myös mäkiautoa. Esko Vihavakin tunnustaa tuntevansa jännityksen kropassaan kilpailupäivänä, mutta nimeää sen kisajännitykseksi, itse ajaminen ei niinkään jännitä.

Mäkiautoyhdistyksen uutena puheenjohtajana Vihava on myös ylpeä ja kiitollinen hyvistä yhteistyökumppaneista ja hurjasta 70–100 hengen talkooporukasta, joka käytännössä mahdollistaa koko tapahtuman järjestämisen.

– Rata pitää rakentaa ja purkaa. Tarvitaan traktorikuskeja ja mönkkärikuskeja hinaamaan autoja. Pitää olla toimitsijoita, ensiaputiimiä, järjestysmiehiä ja myös liikenteenohjaajia, koska kilpailun aikana Kummunkadun liikennejärjestelyt muuttuvat, Vihava selvittää talkoolaisten työsarkaa.

Mäkiautokilpailussa pitää miettiä jo etukäteen myös turvallisuuskysymyksiä.

– Outokummun kisoissa meillä on tarkemmat turvallisuusjärjestelyt kuin monessa muussa itäsuomalaisessa mäkiautotapahtumassa. Meillä kaikki autot katsastetaan tapahtuman aluksi, kertoo koko kilpailun historian ajan tapahtuman taustatyötä tekemässä ollut Ari Koponen.

Koponen kertoo, että katsastuksessa kiinnitetään huomiota auton turvakaariin, toimivaan ohjaukseen, jarruihin, kypärään, ajajan kenkiin ja hanskoihin.

– Ajajien turvallisuuden takeeksi rataa varmistaa 5–6 kuormaa autonrenkaita. Haluamme jännittäviä ja nopeita laskuja, mutta tahallisesti radalle ei mitään vaaranpaikkaa rakenneta, tähdentää Koponen.

On kilpailussa ollut kahdeksan ajetun kilpailun aikana vaarallisiakin tilanteita, kuten vaikka silloin, kun Jarmo Koistinen ajoi tiimin auton katolleen.

– Siksi on turvakaaret. Autoa piti korjata, mutta Jarmolle ei käynyt kuinkaan, Esko Vihava muistelee.

Jos mäkiautoilu alkoi kiinnostaa, viikonloppuna Outokummussa on hyvä mahdollisuus kokeilla.

– Meillä on tässäkin kisassa muutamia Mäkiautoyhdistyksen autoja käytössä. Tulee vaan lauantaiaamuna ajoissa ilmoittautumaan ja laskee, ohjeistaa Esko Vihava.

– Monelle kaverille ensimmäinen lasku onkin ollut se haastavin., sen jälkeen on halunnut laskea lisää ja lisää. Mutta se. että on uskaltautunut sille ensimmäiselle, on ollut hankalinta, Hilla Vihava kertoo ystäviensä kokemuksista.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä