Julkaistu    |  Päivitetty 
Petra Mustonen

Seikkailutreenit missä ja milloin tahansa

Seikkailu-urheilussa juostaan rastilta toiselle usein kanootit, polkupyörät tai muut välineet mukana. Jaakko Leppänen (vas.) ja Olli Korkeakoski ovat harrastaneet lajia vuodesta 2000 lähtien. Seikkailu-urheilussa juostaan rastilta toiselle usein kanootit, polkupyörät tai muut välineet mukana. Jaakko Leppänen (vas.) ja Olli Korkeakoski ovat harrastaneet lajia vuodesta 2000 lähtien.
Olli Korkeakoski ja Jaakko Leppänen saapuvat haastattelupaikalle melomalla.

– Minullehan tämä tuli vähän yllätyksenä työpäivän aikana, mutta eipä tässä mitään, sillä Karsun treenivaatteethan kulkee aina mukana, Leppänen naurahtaa.

Korkeakoski ja Leppänen harrastavat seikkailu-urheilua Karelian Seikkailu-urheilijat ry:ssä eli tuttavallisemmin Karsussa. Lajissa yhdistellään erilaisia tapoja edetä maastossa kiipeilystä melontaan ja juoksemisesta maastopyöräilyyn. Myös suunnistaminen on lajissa isossa osassa, ja Leppänen onkin myös kilpasuunnistaja. Seikkailukisat kestävät muutamasta tunnista useampaan vuorokauteen.

– Esimerkiksi viime kisoissa aikaa oli 20 tuntia ja matkaa edettiin kaksisataa kilometriä: sataneljäkymmentä kilometriä pyörällä, neljäkymmentä juosten ja kaksikymmentä melomalla. Siihen päälle vielä uimapatjailtiin vajaa kilometri, Leppänen kertoo.

Kilpailuissa kisataan joukkueina nopeimmasta ajasta ja ehjästä radasta, mikä tarkoittaa, että kaikki reitin varrella olevat rastit on käyty läpi ja niiden mahdolliset yllätystehtävät suoritettu. Tehtävät voivat olla esimerkiksi kalliokiipeilyä, ammuntaa tai vaikka kyykän heittoa. Hyvin tehty reitti kulkee monipuolisessa ja näyttävässä ympäristössä ja mahdollistaa luovan etenemisen.

– Kerran esimerkiksi päästiin oikaisemaan puron yli kahlaamalla kainaloihin asti yltävässä vedessä polkupyörät pään päälle nostettuina. Itselläni jäi siinä puhelin takataskuun, Korkeakoski muistelee.

Lajin monipuolisuus ja omalle epämukavuusalueelle joutuminen ovat pitäneet Olli Korkeakosken seikkailu-urheilun parissa vuodesta 2000 lähtien. Tuolloin hän osallistui opiskelijoille suunnattuun Lapin Kulta Challenge -kisaan opiskelukaverin innostamana.

– Valmistauduin siihen käymällä kerran Kuhasalossa polkemassa. Ei siis tarvitse olla taitava näissä lajeissa aloittaakseen seikkailu-urheilun, kiinnostus kestävyysurheilua kohtaan riittää.

Myös treenaaminen on monipuolista ja spontaania. Korkeakoski treenaa jonkun verran työmatkojen yhteydessä.

– Joskus matka töistä kotiin voi kestää sen kahdeksan tuntia, kun ensin vaikka meloo jonnekin ja sitten pyöräilee ja juoksee.

Erityisesti ennen kisoja pyritään harjoittelemaan myös joukkueena.

– Talvella tehtiin niin, että otettiin lumikengät ja makuupussit mukaan ja taivallettiin illalla pimeässä eräälle kalliolle, missä nukuttiin sitten yö kuusen alla, Leppänen muistaa.

– Treenit voivat mennä vaikka niin, että ollaan pyöräilemässä, ja joku sitten heittää siihen, että nyt hei juostaan nuo Lykynlammen portaat ylös pyörien kanssa, Korkeakoski kuvailee.

Leppäsen pisimmät kisat ovat kestäneet jopa kolme vuorokautta. Korkeakosken pisin yhtäjaksoinen seikkailu oli 27 tunnin Ursak noin vuosi sitten. Mutta ehtiikö kisoissa ollenkaan nukkua?

– Hyvä kysymys. Tuolla Ursakissa lepäsin sen 27 tunnin aikana kaksi minuuttia. Yllättävästi se virkisti, kun makasi hetken kyljellään tien pientareella, Korkeakoski kertoo.

– Jos tulee vaikka sellainen tilanne, että joukkueen suoritus alkaa kärsiä univajeen vuoksi, niin ei kun vaan heittäydytään viideksi minuutiksi nukkumaan reitin varrelle, Leppänen lisää.

Omien rajojen ylittämisen lisäksi itse rastikohteet ja kilpailumaasto tuovat elämyksiä.

– Ursakissa esimerkiksi käytiin Keretin kaivostornissa, mikä oli aikamoinen kokemus. Kuljettiin portaissa, joissa ei ollut edes kunnon kaiteita, ja vieressä syvä kuilu, Leppänen kertoo.

Kisoihin Olli Korkeakoski ja Jaakko Leppänen lähtevät kilpailemaan, mutta pitkissä kisoissa startissa ei vielä ennätä miettimään sijoituksia.

– Siinä matkan aikana kyllä löytyy ne oman tasoiset vastustajat, joiden etenemiseen voi omaa joukkuetta verrata. Eikä kannata lannistua, jos tulee ongelmia, sillä koskaan ei tiedä, mitä muille joukkueille on käynyt, Korkeakoski kertoo.

Kisoissa on tärkeää huolehtia paitsi itsestään, myös joukkuekavereista. Korkeakoski huomauttaa, että yksilönä on vaikea saada itsestään irti yhtä paljon kuin joukkueena.

– Kun on arkitutun kanssa kymmenen tuntia rämpinyt suossa ja uinut kylmässä vedessä, niin kyllä siinä löytyy ihmisestä ihan uusia piirteitä. Siinä hitsautuu yhteen, Leppänen kuvailee.

Varusteet ovat Leppäsen mukaan välillä kovilla.

– Virossa kontattiin kerran kisoissa tierummussa rullaluistimet jalassa. Mutta sitä vartenhan ne välineet on, että niitä käytetään.

Seikkailu-urheilu ei Jaakko Leppäsen arvion mukaan ole yhtään sen vaarallisempi harrastus kuin esimerkiksi salibandy. Turvavarusteet ovat lajeissa pakollisia.

– Ainahan sitä jotain naarmuja tulee. Ei ole sattunut mitään sen vakavampaa.

Harrastus on myös suhteellisen helppo aloittaa, sillä välineitä saa lainattua ja kisoissakin monet välineet tulevat järjestäjän taholta. Edes erityisen kovaa kuntoa ei Korkeakosken mukaan etukäteen tarvita.

– Moni on lähtenyt ihan sohvaperunasta. Tämä on siitä hyvä tapa aloittaa liikunta, että esimerkiksi parin tunnin liikuntasuoritus pelkkänä juoksuna voi tuntua aika pitkältä. Mutta kun sen saman ajan sisällä vaihtelee juoksun, melonnan, pyöräilyn ja uimisen välillä, niin aika menee äkkiä.

Elokuun alussa on tulossa matalan kynnyksen seikkailu-urheilutapahtuma Selkien Sisu Adventure, jonne voi lähteä vaikka ihan vasta-alkajana.

– Lajin voi aloittaa lähtemällä helpon tason kisoihin. Tai voi lähteä meidän karsulaisten mukaan treenaamaan, Leppänen kutsuu.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä