Julkaistu    |  Päivitetty 
Petra Mustonen

Yksinäinen ei aina ole yksin

Yksinäisyys ei välttämättä näy ulospäin. Sosiaalinenkin henkilö voi kokea, etteivät omat ihmissuhteet ole merkityksellisiä. Hanna-Mari Lappalainen Yksinäisyys ei välttämättä näy ulospäin. Sosiaalinenkin henkilö voi kokea, etteivät omat ihmissuhteet ole merkityksellisiä.

– Olin ystäväni luona illanistujaisissa. Siellä oli tuttuja, puolituttuja ja muutama ystävä. Yhtäkkiä huomasin, etten pysty juttelemaan omana itsenäni puolituttujen kanssa. Muodostui etäisyys omasta itsestä ja muista ihmisistä, Erkki Virtanen kuvailee.

Virtanen on tuntenut itsensä yksinäiseksi jo useita vuosia. Se ei kuitenkaan näy hänestä päällepäin.

– Siinähän se juttu onkin, että kun täyttää ne normaalin sosiaalisen elämän kriteerit, niin kukaan ei ulkoapäin pysty näkemään sitä yksinäisyyttä, joka kalvaa sisällä. Vaikka on ihmisten kanssa, ei silti tunne tulevansa kohdatuksi, Virtanen selittää.

Tutkimuspäällikkö Anna-Maria Isola THL:stä tunnistaa kokemuksen.

– Tutkimukset osoittavat, että ihmisellä voi olla useita läheisiä ihmissuhteita, mutta silti hän kokee itsensä yksinäiseksi. Tätä yksinäisyyden ilmenemismuotoa pitäisikin tutkia tieteen piirissä enemmän, Isola sanoo.

 

 

Erkki Virtasen kohdalla yksinäisyys muodostui pikkuhiljaa.

– Lopulta menettää täysin kyvyn muodostaa merkityksellisiä ihmissuhteita. On todella turhauttavaa olla ihmisten seurassa ja silti kokea syvää yksinäisyyttä, Virtanen kuvaa.

Anna-Maria Isolan mukaan tämän tyyppinen yksinäisyys voi kummuta ainakin kahdesta tekijästä.

– Kyse voi olla siitä, että ulkopuolisuuden tunne on muodostunut osaksi persoonaa. Tämä taas voi johtua esimerkiksi siitä, ettei ihminen lapsuudessaan tai nuoruudessaan ole päässyt osaksi yhteisöä sellaisena, kuin on, vaan on joutunut mukautumaan itselleen vieraisiin normeihin.

Toinen syy yksinäisyydelle voi Isolan mukaan olla se, ettei ihminen koe tekevänsä merkityksellisiä asioita ja olevansa arvokas osa yhteiskuntaa. Tähän tunteeseen Virtanenkin kokee voivansa samaistua.

– Se on se merkityksellisyyden puute yhteisössä ja ihmissuhteissa. Sitä merkityksellisyyttä kaipaa, mutta se kaipuu ei täyty, ja se sattuu.

 

 

Tiettyjen, kaikkein läheisimpien ihmisten seurassa Erkki Virtanen ei koe itseään yksinäiseksi. Pahiten tunne iskee silloin, kun tapaa ihmisiä, joihin tutustuminen on jäänyt pintapuoliseksi.

– Vaikka toivoisi syvällisempää suhdetta toiseen, niin sitä jaettavaa kosketuspintaa ei vain löydä. Se tuntuu todella pahalta, siinä tulee tietoiseksi omasta yksinäisyydestään.

Yksinäisyydestä puhuminen on henkisesti raskasta. Virtanen on alkanut puhua asiasta läheisilleen vasta viime aikoina, eikä kukaan heistä ollut ennen sitä huomannut hänen yksinäisyyttään. Anna-Maria Isolan mukaan tilanne on tyypillinen.

– Ei sitä huomaa ulkoisesta olemuksesta, sillä ihminen käyttäytyy seurassa kuten ennenkin. Sen sijaan kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mitä ihminen sanoo. Yleensä yksinäinen jotenkin kommunikoi yksinäisyyttään.

 

Ne läheiset, joille Erkki Virtanen on puhunut yksinäisyydestään, ovat pääosin olleet ymmärtäväisiä. Osa ei kuitenkaan tunnu näkevän asian ydintä: Ettei pysty kohtaamaan niitä, joiden seurassa on, vaikka haluaisi. Juuri se tekee kipeää.

– Asian käsittely sattuu, ja siksi se on niin vaikeaa. Vaikka valitsee ihmisen, jonka uskoo ymmärtävän, niin silti se kertominen on vaikeaa, alkaa itkettää ja ahdistaa.

Niiltä, joille Virtanen yksinäisyydestään kertoo, hän toivoisi ennen kaikkea ymmärrystä ja hyväksyntää.

– Eräänkin ystävän kanssa keskustellessa jäi tunne, että hän ei oikein ymmärtänyt, millainen hätä minulla oli ihmisenä.

 

 

Yksinäisyyden käsittelystä on Erkki Virtasen mukaan ollut apua, vaikka hän ei olekaan päässyt täysin eroon yksinäisyydestä.

– Alkuun kieltäydyin käsittelemästä tunnetta, vetäydyin niihin jo olemassa olleisiin läheisiin ihmissuhteisiin. Elämässä tulee kuitenkin se vaihe, kun on pakko rakentaa uusia tuttavuuksia.

Tietoinen ulospäin suuntautuminen, myös henkisesti, on Anna-Maria Isolankin mielestä ainoa tapa lopulta voittaa yksinäisyys, sillä sieltä ne omanhenkiset ihmiset voivat lopulta löytyä.

– Kannattaa muistaa niitä hetkiä, kun ei ole ollut yksinäinen. Se on todiste siitä, että merkityksellisten ihmissuhteiden luominen on mahdollista.

Virtanen toivoisi, että ihmiset yleisesti olisivat paremmin tietoisia yksinäisyyden eri muodoista.

– On olemassa muutakin yksinäisyyttä, kuin sitä, että istuu yksin kotona. Sen jos ihmiset ymmärtäisivät, niin aiheesta puhuminen olisi helpompaa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä