Julkaistu    |  Päivitetty 
Petra Mustonen

Viidennes taukopaikoista karsitaan

Metsähallitus purkaa tai siirtää muiden tahojen huollettavaksi retkeilykohteita, kuten pitkospuita ja taukopaikkoja. Tarkoituksena on suunnata resursseja suosituimmille paikoille. Metsähallitus purkaa tai siirtää muiden tahojen huollettavaksi retkeilykohteita, kuten pitkospuita ja taukopaikkoja. Tarkoituksena on suunnata resursseja suosituimmille paikoille.
Metsähallituksen hoidossa olevia retkeilykohteita, kuten taukopaikkoja ja pitkospuita, on tarkoitus poistaa metsähallituksen oman hoidon piiristä noin viidennes vuoteen 2020 mennessä.

– Ensisijaisesti tarkoitus ei ole poistaa taukopaikkoja maastosta, vaan löytää niille uusi ylläpitäjä. Purkutuomion saavat lähinnä vähäisellä käytöllä olevat huonokuntoiset kohteet. Valitettavasti nämäkin paikat ovat joillekin retkeilijöille tärkeitä, eikä niistä olisi helppo luopua, Järvi-Suomen Luontopalvelujen puistonhoitaja Matti Hovi kertoo.

– Tosin silloin, kun kohteessa on paljon palveluvarustusta, poistettavia kohteita ei tarjotakaan muille, vaan puretaan suoraan pois. Näin on esimerkiksi Ruunaalla, Järvi-Suomen Luontopalvelujen kenttäpäällikkö Auvo Sapattinen lisää.

Pohjois-Karjalassa Metsähallituksen hoidossa ovat muun muassa kansallispuistot Koli, Patvinsuo ja Petkeljärvi, Ruunaan retkeilyalue, Koivusuon luonnonpuisto, Koitajoen Natura-alue, Kolvananuuron luonnonsuojelualue, Änäkäisen ja Peurajärven virkistysmetsät, Mujejärven luonnonsuojelualue, Reposuon luonnonsuojelualue ja Raesärkkien virkistysmetsä.

Auvo Sapattisen mukaan vielä ei ole olemassa varmaa listaa siitä, mitkä kohteet Pohjois-Karjalassa poistetaan.

– Vuoden 2018 aikana tullaan varmasti purkamaan Patvinsuon pohjoispuolella sijaitsevalta Mäntyjärveltä kolme tulipaikkaa ja Ruunaalta yksi tulipaikka.

Sapattinen kertoo, että muilta osin kohteiden poisto riippuu alueille tehtävistä hoito- ja käyttösuunnitelmista sekä siitä, kuinka paljon rahaa kohteiden hoitoon tulee olemaan käytettävissä.

– Ilmaiset retkeilypalvelut rahoitetaan valtion Metsähallitukselle osoittamista määrärahoista, joiden kehitys on laskeva. Kun samanaikaisesti suosituimpien kohteiden virkistys- ja matkailukäyttö kasvaa koko ajan, on päivänselvää, että varat eivät enää riitä kaikkien kohteiden ylläpitoon, Matti Hovi lisää.

Peurajärveltä on jo purettu yksi tulipaikka, samoin Ruunaalta. Mujejärveltä on purettu tulipaikka ja laavu, ja Änäkäiseltä yksi tulipaikka. Metsähallituksen talousmetsässä Ilomantsissa sijainnut Katajapuron laavu on myös purettu.

– Reittejä emme ole poistaneet kokonaan käytöstä, Mujejärvellä tosin jätetään uusimatta pitkoksia joiltakin reiteiltä. Ne reitit siis säilyvät niin sanottuina kumikenkäreitteinä, Auvo Sapattinen kertoo.

Yleensä kohteiden hoitovastuuta tarjotaan ennen purkamista esimerkiksi kunnille, kyläyhdistyksille, kansallispuistojen ystäväyhdistyksille tai esimerkiksi metsästysseuroille.

Karhunpolun varrelta on jo siirtynyt neljä tulipaikkaa Lieksan kaupungin hoidettavaksi. Polvijärven Viklimrimmen laavullista taukopaikkaa ja retkipolkua puolestaan hoitaa nykyisin paikallinen metsästysseura.

Herajärven metsän tulipaikan on ottanut korvauksetta huollettavakseen yksityinen henkilö, ja Raesärkkien kaksi tulipaikkaa reitteineen on siirtynyt Suomen Erävaelluskilta ry:n vastuulle.

– Kaikki nämä kohteet ovat jatkossakin kaikkien retkeilijöiden vapaassa käytössä. Erävaelluskillalla on meneillään hanke Raesärkkien palvelujen parantamiseksi, joten siirto oli sinänsä luontevaa.

Mikäli kohteelle ei löydy uutta ylläpitäjää, rakenteet joko myydään tai annetaan poispurettaviksi.

Luonnossa liikkuminen ja retkeily kasvattavat jatkuvasti suosiotaan. Tämä näkyy myös Metsähallituksen hoitamissa kohteissa jatkuvasti kasvavina kävijämäärinä.

– On pakko tarkastella sitä, mihin resurssit suunnataan. Luontopalvelujen hoitoon on viimeaikoina tullut uusia kohteita, kuten kansallispuistoja ja historiakohteita. Näiden perustamiseen on saatu erillismäärärahaa, mutta jatkuvan ylläpidon määräraha on pysynyt ennallaan, Auvo Sapattinen selittää.

Lisäksi retkeilykohteita on aikanaan perustettu myös paikoille, joissa niille ei ole juurikaan kysyntää.

– Niitä on rakennettu myös ihan työllisyystöinä, ja nämä kohteet myös alkavat jo olla elinkaarensa päässä.

Vielä ei kuitenkaan tarvitse kiirehtiä katoaville retkipaikoille.

– Vähentäminen tapahtuu täällä Pohjois-Karjalassa pääosin retkeilykohteista, joihin jää vielä retkeilypalveluja. Yksittäiset poistettavat hajakohteet tarkentuvat myöhemmin.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä