Julkaistu    |  Päivitetty 
Petra Mustonen

Nuotioruoassa maistuu metsä

Eräkokki Markku Laatikaisen mukaan liekittämisen helppous nuotiolla tulee monelle yllätyksenä. Esipaistetut köyhät ritarit liekitettiin näyttävästi konjakilla. Eräkokki Markku Laatikaisen mukaan liekittämisen helppous nuotiolla tulee monelle yllätyksenä. Esipaistetut köyhät ritarit liekitettiin näyttävästi konjakilla.
– Vaikeaa siitä tulee vain, jos ottaa itselleen paineita. Ei se hienolta kuulostava ruokablogin resepti, jota et osaisi kotonakaan valmistaa, muutu ainakaan helpommaksi siellä nuotion äärellä, eräkokki Markku Laatikainen huomauttaa samalla, kun sytyttelee nuotiota Kalliojärven laavulla.

Laatikainen on ammatiltaan ravintolakokki. Kymmenen vuotta sitten hän valmistui erä- ja luonto-oppaaksi, ja pääsi yhdistämään lapsesta asti rakastamansa nuotioruoan kokin työhön.

– Lapsuuden metsästys-, sienestys-, marjastus- ja kalastusretkien kohokohta ainakin itselleni oli aina se tauko nuotiolla, vaikka se sitten olisi tarkoittanutkin vain nokipannukahvia ja makkaraa.

Ei se avotulella käristetty nuotiomakkara vieläkään pahalta maistu, mutta Laatikaisen mukaan vaihtelua aterioihin saa sen verran pienellä vaivalla, että tilaisuus kannattaa käyttää hyödyksi.

Tänään tarkoituksena on valmistaa kuusiöljyssä paistettuja kuharuusukkeita, kasvisnyyttejä sekä uusia perunoita vartaassa.

Eräruoka eroaa Markku Laatikaisen mukaan tavallisesta retki- ja vaellusruoasta: Siinä missä retkiruoan tarkoitus on olla nopeasti valmistuvaa, pitkään säilyvää ja kevyttä kantaa mukana, eräkokkailussa ruoka on pääroolissa. Mikäli nuotiolla valmistaa esimerkiksi kalaa, on huolehdittava myös siitä, ettei kylmäketju katkea.

– Eräruoka vaatii melko paljon suunnittelua etukäteen, jotta itse retkellä kokkaaminen sujuisi vaivatta. Esimerkiksi tänään jälkiruoaksi nuotiolla liekitettävät rikkaat ritarit olen jo esipaistanut munamaidossa kotona.

Luonnonläheiset raaka-aineet ja ympäristön hyödyntäminen tekevät eräruoasta erityistä. Laatikaisen mielestä hienointa on kokata itse pyydetyistä ja kerätyistä raaka-ainesta.

– Itse pyydetty kala tai riista, lähimetsästä kerätyt marjat ja sienet, omasta metsästä hankitut kuusenkerkät ja kaikenlaiset suomalaiset luonnonyrtit. Siihen kun yhdistää elävän liekin ja luonnonympäristön aistiärsykkeet, niin ei hienompaa ruokakokemusta voisi olla.

Makkaranpaistoon tottunut retkeilijä saattaa kuvitella, että kokonaisen aterian valmistaakseen metsään pitäisi raahata jos jonkinlaista kippoa ja kattilaa. Markku Laatikaisen mukaan kaikki tarpeellinen mahtuu kyllä pieneen rinkkaan.

Yksi paistinpannu, puukko, tulitikut, grillipihdit ja patalappu. Näillä välineillä valmistuu Laatikaisen mukaan jo lähes mitä tahansa.

– Nuotio taipuu moneksi, siinä voi paistaa, loimuttaa, hiillostaa, liekittää, ja folion avulla voi tehdä uunin. Mikroa täällä ei onneksi ole.

Tarzanpihvit voi paistaa suoraan hiilloksella ilman foliota, samoin kalafileen nahkapuoli alaspäin.

– Monesti kanssani samaan aikaan nuotiolle sattuneet retkeilijät saavat ahaa-elämyksiä: Näinkö helppoa se liekittäminen tai pihvien paistaminen todella on?

Omaa suosikkiannostaan Markku Laatikainen joutuu hetken miettimään, sillä nuotion ääressä ruoka kuin ruoka maistuu aina erityisen hyvältä.

– Sanotaan nyt vaikka sellainen annos kuin savustettu punajuuri, konjakissa liekitetty teeren rinta, luraus kermakastiketta ja nuotioperunat. Mausteeksi metsän makuja, eipä se juuri enää muuta kaipaakaan.

Laatikaisen tähänastisen elämän paras eräruokakokemus sijoittui Lapin erämaahan. Lintumetsällä oli kaverin kanssa kuljettu turhaan jo neljättä päivää, kun kaveri onnistui ampumaan ukkometson.

– Vaikka se lintu muuten tuotiinkin Joensuuhun, niin siellä metsällä liekitettiin kannonnokassa tervaspuulla viskillä se metson maksa, marinadiksi tuli kanervaa, kuusta ja katajaa. Se oli parasta mitä olen ikinä suuhuni pistänyt.

Markku Laatikainen on Hevierä-yrityksensä kautta järjestänyt nuotioruokaelämyksiä ja -kursseja nyt kymmenen vuotta, ja sinä aikana eräruokailu on kasvattanut tasaisesti suosiotaan.

Tulevana syksynä Joensuun kansalaisopistolla nuotioruokakursseja tulee olemaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Eräruoka kuuluu Laatikaisen mukaan suomalaiseen elämäntyyliin. Nuotioruoassa maistuu metsä ja puhtaat raaka-aineet. Myös ruokaturismi ulkomailta Suomeen on kasvussa, ja eräruoalla on siinä oma osuutensa.

– Tämä on osa meidän kulttuuriamme, ja meidän pitäisi olla ylpeitä puhtaista raaka-aineista ja upeista luonnonpuitteista. Jos minun pitäisi valita ruokasymboli suomalaisuudelle, niin se olisi ehdottomasti lähijärvestä mato-ongella pyydetty, nuotiolla tikun nokassa paistettu ahven.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä