Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Oma ryhmä saa jatkamaan tanssimista

Elli Pirinen, 13, ja Joona Keronen, 14, ovat osa 50-vuotiasta kontiolahtelais-joensuulaista kulttuuritarinaa. Elli Pirinen, 13, ja Joona Keronen, 14, ovat osa 50-vuotiasta kontiolahtelais-joensuulaista kulttuuritarinaa.
Ensi lauantaina on iso keikka Utrassa. Mitkä ovat tunnelmat tiistaina?

–  Jännityksellä odotetaan lauantaita, mutta onhan sitä varten harjoiteltukin paljon, Joona Keronen, 14, vastaa.

Suomalaisen kansantanssin huipulla aina kontiolahtelaisten Rauni ja Sakari Riikosen vetämistä alkuvuosista lähtien ollut joensuulainen  nuorisoseura juhlii tällä viikolla 50-vuotissynttäreitään.

Tanssin mahtia näyttää koko seura musiikki- ja tanssiryhmineen. Lavalla on myös 13–15-vuotiaista koostuva Vinhakat, joka on mukana kahdessa tanssissa.

–  Toinen on semmoinen vanha tanssi, joka tanssitaan yhdessä muiden ryhmien kanssa. Toinen on sitten meidän oma tänä vuonna valmistunut tanssi, 13-vuotias Elli Pirinen kertoo.

Pirisen perhe muutti Joensuuhun vuonna 2011, ja siitä lähtien Elli on tanssinut Motorassa. Sitä ennen hän tanssi Kuopiossa.

–  Äitini tanssi ja minäkin halusin mukaan jo 2-vuotiaana, Elli kertoo.

Nuorena aloitti Joonakin, jo 2,5-vuotiaana.

– Äiti etsi minulle harrastusta, eikä niin pienille ollut muuta tarjolla. Se laittoi minut sitten Motoraan ja ajatteli, että aloitanpahan sitten sählyn tai jalakpallon tai muun kiinnostavan harrastuksen sitten, kun olen kasvanut.

Kansantanssijoiksi molemmat kuitenkin jäivät. Miksi?

–  Samassa ryhmässä kun on tanssittu 5-vuotiaasta lähtien, niin onhan Vinhakat muodostunut jo toiseksi perheeksi, Joona vastaa.

–  Meillä on niin hyvä ryhmä. Yhteishenkemme on hyvä, ja onhan tanssi monipuolista liikuntaa, Elli jatkaa.

Tullaan eräänlaiseen identiteettikysymykseen: seura vai oma ryhmä?

Vinhakat on yksi Motoran kahdestatoista tanssiryhmästä. Yläpuolella, tavallaan, on kolme vanhempaa huipputason ryhmää.

Tullaan pohdintaan esikuvien vaikutuksesta ja seurahengestä.

–  Ovathan ne vanhemmat ryhmät sikataitavia, mutta eivät ne ehkä ihan esikuvia ole. Ei me katsota mitään muuta ryhmää ylös päin, Joona pohtii.

Ovatko ne kirittäjiä?

–  Ovat. Kun niiltä saa kehuja, että tanssi meni hyvin ja kyllä tekin olette huippuryhmä, niin mukava semmoista kommenttia on saada.

Vaikka oma ryhmä on se, mikä pitää kansantanssissa kiinni, pitää Joona myös koko seuraa itselleen tosi tärkeänä asiana.

–  Pidemmälle matkalle kun lähdetään, on melkein koko Motora koossa ja toisten ryhmien kanssa matkustetaan, Joona kertoo.

–  Bussimatkat ovat parhaita kun ne kestävät pisimpään. Silloin ollaan yhdessä ja saadaan rupatella.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä