Julkaistu    |  Päivitetty 
Petra Mustonen

Koulu raivasi tien yhteiskunnan suuriin muutoksiin

Koulun jäähyväisjuhlan musiikkiteatteriesitykseen kuului oppilaiden taidonnäytteitä trampoliinilla. Yleisö hurrasi, kun Sehmus Giray heitti voltin. Koulun jäähyväisjuhlan musiikkiteatteriesitykseen kuului oppilaiden taidonnäytteitä trampoliinilla. Yleisö hurrasi, kun Sehmus Giray heitti voltin.
Rantakylä on tyyppiesimerkki 70-luvun lähiörakentamisesta: kosteikkoiselle metsämaalle nousi vajaassa vuosikymmenessä moderni minikaupunki, joka tehtiin kerralla valmiiksi asunnoista palveluihin.

Alueelle muutti lapsiperheitä pakoon nopean kaupungistumisen aiheuttamaa tungosta kantakaupungissa.

– Tällaiseen lähiöön tulevalla koululla on aivan omanlaisiaan erityishaasteita. Toisin kuin maaseudulla, koululle ei ollut olemassa valmiita juuria, Rantakylän alakoulun rehtori Antti Ikonen huomauttaa.

Ikonen on toiminut vuonna 1972 aloittaneen koulun rehtorina vuodesta 2001. Koulun 46-vuotisesta historiasta hän on työskennellyt siellä puolet, ja hänen aloittaessaan opettajana koulussa työskenteli vielä samoja opettajia, jotka olivat olleet toimintaa aloittamassa.

– Heidän puheistaan kuulsi ylpeys koulusta ja kaupunginosasta. On se alkuaika vaatinut aivan hurjaa venymistä, heti ensimmäisenä syksynä täällä aloitti kuusi yli kolmenkymmenen oppilaan eka- ja tokaluokkaa.

Ylikuormitetun koulun piti sopeutua myös uuteen peruskoulujärjestelmään. Uudistus oli tervetullut etenkin nuoremman polven opettajien keskuudessa.

Lähiön kasvuvaiheen haasteiden lisäksi Rantakylän koulun ja lähiön historiaan liittyy toinenkin keskeinen muutosvaihe.

90-luvun puolivälissä Kuulovammaisten koulu siirtyi ala-asteen kanssa samoihin tiloihin, ja koulut alkoivat tehdä jatkuvasti lähenevää yhteistyötä. Samaan aikaan Rantakylään alkoi muuttaa entistä enemmän maahanmuuttajia.

– Yhtäkkiä luokkiin alkoi tulla monia eri erityistarpeita omaavia oppilaita monista eri kulttuureista ja taustoista, eikä sen kohtaamiseen oltu saatu koulutuksessa riittäviä eväitä. Kaikki piti oppia käytännön työn kautta.

Ikonen kokee, että juuri tässä erityistarpeiden huomioimisessa oltiin Rantakylässä edelläkävijöitä. Opettajien on ollut pakko olla erityisen taitavia erilaisuuden kohtaamisessa.

– Kaikkein tärkeintä siinä on oma ihmiskäsitys. On aidosti ymmärrettävä, että jokainen ihminen on erilaisuudestaan huolimatta saman arvoinen ja ansaitsee samat mahdollisuudet menestyä. Oli kyse sitten etnisestä taustasta, vammasta tai mistä tahansa muusta.

Erilaisuutta kohtaamaan eivät ole oppineet pelkästään opettajat ja muu henkilökunta, vaan myös  –  ja ennen kaikkea  –  koulun oppilaat.

– Uskon, että juuri nämä ovat ne kaikkein tärkeimmät eväät, jotka oppilaat täältä mukaansa saavat. He lähtevät maailmalle ihmisinä, jotka aidosti pystyvät kohtaamaan erilaisuutta ja vastaamaan sen haasteisiin. Se on meidän rantakyläläisten vahvuus.

Yhteisöllisyyden luominen on Ikosen mukaan yksi Rantakylän kaltaisten lähiöiden haasteista ja mahdollisuuksista.

Juurtuminen alueelle vaikeutuu myös siksi, että monelle Rantakylä on vain yksi elämänvaihe, ja muuttoliike onkin alueella vilkasta.

– Olemme aktiivisesti pyrkineet rakentamaan alueelle yhteisöllisyyttä. Koulun slogan, koulu keskellä kylää, otettiin vakavasti.

Yhtenäistä Rantakylää on rakennettu myös eri organisaatioiden välisellä yhteistyöllä, mitä ilman ei Ikosen mukaan edes olisi pystytty vastaamaan kaikkiin kohdattuihin haasteisiin. Koulu on matkansa varrella tehnyt yhteistyötä muun muassa kasvatus- ja perhepalvelu Kasperin, seurakunnan, iltapäiväkerhojen, sosiaalipalvelujen ja eri järjestöjen kanssa.

– Suhteet kaupunginosan eri organisaatioiden välillä ovat henkilöityneet, ne eivät ole toisilleen pelkkiä puhelinnumeroita, vaan tuttuja kasvoja.

Rantakylä on välillä kärsinyt myös huonosta maineesta. Ikosen mukaan sitä on turha murehtia, sillä ilmiö on tyypillinen joka kaupungissa. Se, joka Rantakylään tulee töihin tai asumaan, saa pian huomata ennakkoluulonsa turhiksi.

– Ei nimi kaupunginosaa tee, vaan kaupunginosa nimen.

– Rehtorina voin iloita siitä, että opettajille Rantakylä ei ole ollut elämänvaihe, vaan tänne on jääty.

Koulun lähes puolen vuosisadan mittainen tarina on nyt tullut päätökseen, ja tunnelma on haikea niin henkilökunnan kuin oppilaidenkin keskuudessa.

– Itselleni tämä on ollut elämäni kaikkien aikojen paras työpaikka. Oma-aloitteisesti en olisi täältä mihinkään lähtenyt.

– Nyt on kuitenkin Rantakylällä taas uusi muutosvaihe edessä, ja sitä kohti lähdetään positiivisin ja odottavaisin mielin.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä