Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Rohkean miehen lauluja omalla kielellä

Hannu Brelon kanssa pitkään yhteistyötä tehnyt Mika Tarkkonen säestää perjantaina kolmea eri solistia. Hannu Brelon kanssa pitkään yhteistyötä tehnyt Mika Tarkkonen säestää perjantaina kolmea eri solistia.
Kuinka merkittävä mies Hannu Brelo (1953–2012) oli karjalan kielen kannalta?

–  Musiikin kautta hyvin tärkeä, Timoi Munne vastaa.

–  Hän oli rohkea mies, joka uskalsi kirjoittaa omia lauluja. Monikin laulaa vanhoja kansanlauluja mutta uutta karjalankielistä musiikkia ei ole Hannu lisäksi tainnut tehdä kuin Heikki Koukkunen ja sitten yksi Munne.

Brelon julkinen taiteilijaura kesti noin kymmenen vuotta, ja sinä aikana mies ehti nousta Juuasta karjalaispiireissä valtakunnallisesti tunnetuksi nimeksi.

Hänen levyjään on myyty noin 10  000 kappaletta. Suojärven pitäjäseuran kautta niitä voi ostaa vieläkin.

Perjantaina Brelon musiikki soi pitkästä aikaa myös livenä, kun Pajot-nimellä kulkevien karjalaisten musiikkipäivien Urai matkuniekku (Hupis matkamies) -konsertti alkaa Kontiolahdella.

Konsertin solistit ovat Taru-Tuija Hyykky, Timoi Munne ja Pentti Mäkkeli, joita säestää haitarilla Mika Tarkkonen, joka kiersi Brelon kanssa toreja ja keikkalavoja koko miehen julkisen uran ajan.

–  Hannuhan oli pohjimmiltaan aika ujo mies, Tarkkonen sanoo.

– Sitten kun hän rupesi esiintymään, kaikki ujous kaikkosi. Hän saattoi hypätä lavalta ja mennä yleisön sekaan laulattamaan mummoja.

Laulamisen ohella Brelo jutusteli äidinkielellään livvin karjalalla, joka upposi karjalaisiin ja saattoi saada suomenkieliset hämmästelemään, mitä se oikein sanoo.

Mahtanemmeko kuulla soakkunoita myös perjantaina?

– Semmoinenkin on pelättävissä, mutta se jutustelu keskittyy kyllä Hannun muisteluun. Todennäköisesti jututan vähän Mikaakin, Timoi Munne vastaa.

Sodan jälkeen Suomeen evakkoina tulleet karjalaiset olivat kovilla: jo pelkkä kodin jättäminen ja uusiin oloihin sopeutuminen teki tiukkaa.

Oman äidinkielen käyttäminen herätti paikallisväestössä pahennusta niin, että monet äidit ja isät halusivat käyttää kotikielenä suomea säästääkseen lapsiaan ryssittelyltä. Breloilla puhuttiin kuitenkin karjalaa.

–  Suomen kieltä Hannu rupesi puhumaan vasta sitten, kun hän meni kouluun. Tavallaan sen kuuli hänen puheestaan myöhemminkin, Mika Tarkkonen kertoo.

–  Kertoi Hannu myös siitä ryssittelystä. Kouluaikana hän oli varmaan hiljaista poikaa, kun oli ujo eikä suomikaan sujunut.

Karjalaisuutta Brelo piti kuitenkin esillä. Tarkkonen tutustui häneen vuonna 2001, jolloin hänelle kerrottiin miehestä, joka haluaisi tulla studioon levyttämään pari laulua.

–  Innostuin, kun kuulin, että hän haluaisi levyttää nimenomaan karjalaksi. On hänellä täytynyt olla halu puhua karjalaisuudesta jo aikaisemmin, koska hän oli tehnyt laulujaan jo ennen ensimmäisiä levytyksiä, Tarkkonen pohtii.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä