Julkaistu    |  Päivitetty 
Anna Tenhu

Hömppätaloudessa kasvaa onnellisia lampaita

Satalammasta-lammastilan kirjavat suomenlampaat laiduntavat kesäisin Kortelahden pientilan niityillä ja pitävät kauniin Kolin maiseman avoimena. Satalammasta-lammastilan kirjavat suomenlampaat laiduntavat kesäisin Kortelahden pientilan niityillä ja pitävät kauniin Kolin maiseman avoimena.

Kun makuelämyksiä rakastava lammas saa työskennellä niityllä maisemanhoitajana, valikoi se sieltä parhaat palat. Niittylampaan liha on terveellistä ja maukasta, ja siksi se viedäänkin lampureitten käsistä.

Niitty on lampaan paratiisi ja kesätyöpaikka. Laiduntavat lampaat auttavat samalla maisemanhoidossa pitäen yllä luonnon monimuotoisuutta ja pysyen myös itse terveempinä.

Kun eläin saa itse valita ruokansa, lampaan monipuolinen ravinto maistuu lihassa.

Suomalaisesta lihatuotannosta lammastuotannossa on ylivoimaisesti eniten luomutiloja. Jopa neljäsosa lampaanlihan tuotannosta on täysin luomua. Suomessa on lähes 1500 lammastilaa, joista päätoimisia on noin 700. Valtaosa tiloista sijaitsee Varsinais-Suomessa, Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla.

Kontiolahden pientilalla vuokralla asuva Kirsti Hassinen kertoo, että toisin kuin Ruotsissa, Suomeen ei ole saatu virallista niittylihasertifikaattia.

– WWF rakensi yhteistyössä lampureitten ja lihakarjan kasvattajien kanssa kriteeristön luonnonlaidunlihalle.

– Lampaiden ja nautojen pitäisi sen mukaan laiduntaa luonnonlaitumilla vähintään puolet laidunkaudesta.

– Luonnonlaitumia ovat esimerkiksi niityt, kedot, metsälaitumet, hakamaat ja ruovikot.

Hassisen mukaan suurin osa suomalaisista lammastiloista täyttää luonnonlaidun- eli niittylihaehdot.

 

Valikoiva maku

Lammas osaa etsiä laitumelta juuri optimaalisen rehuseoksen itselleen. Lampaat etsivät välillä kitkerän makuista ruokaa ja toisinaan niille taas maistuvat kukat. Lampurin vastuulla on seurata, että lampailla riittää ravintoa.

– Jokaisella eläimellä on omat etusijalla olevat kasvit, Sauvo Henttonen Puustilan maisematilalta Ilomantsista kertoo.

– Meidän laitumemme ja koko lammastalous ovat perustunut maisemanhoitoon. Hoidamme vaarakylän maisemia. Osa on vuokralaitumia ja osa on omia. Meillä on oma natura-alue, eli suuri luonnonniitty, jota ei lannoiteta eikä kynnetä. Kerätään vaan niittyheinää.

Maisemoitsijana lammas on mitä mainioin, sillä se puhdistaa tehokkaasti esimerkiksi pajuttuneita alueita.

– Lammas syö pajukon lehdekset ja kuorii rungon. Pihlajakin on erittäin hyvä, sitäkin kuoritaan aika ajoin. Pihlajan lehdet ovat oikein mieluisia, Henttonen kuvailee.

Lammaskin on sitä mitä se syö, ja kun se saa syödä mieluista ruokaa, on sen lihakin ensiluokkaista.

– Kun eläin syö puuvartisia kasveja, sillä on merkitystä lihan laatuun.

Henttonen vertaa niittylampaan lihaa kyyttönaudan lihaan, johon tarttuu riistan maku puustosta.

– Kyytöt olivat todella metsän eläimiä, ne nujersivat isojakin puita nurin. Kaikkein parasta lihaa tulee itäsuomalaisesta, metsälaiduntaneesta kyytöstä, Henttonen tietää.

Niittyliha-sertifikaatti ei ole Sauvo Henttoselle tuttu.

– Ei me olisi osattu tällaista termiä edes haeskella tai käyttää, kun laiduntaminen niityllä on niin itsestään selvää.

Henttonen arvelee sertifikaatin palvelevan lähinnä kuluttajia, koska monelle voi olla hämärän peitossa ostamansa lampaan lihan alkuperä.

– Jos kuluttaja haluaa nähdä mistä liha tulee, olisi syytä vapaa-ajalla poiketa tiloilla ja arvioida itse, eikä luottaa siihen, että joku on sen sertifioinut.

Henttonen harmittelee pienteurastamojen alasajoa.

– Ei ole lampaan eikä lampurin etu, että lampaat joudutaan kuljettamaan teuraaksi isoihin teurastamoihin pitkänkin matkan päähän.

– Teuraskuljetusauto tulee hakemaan ja lampaat lyödään vieraaseen porukkaan, eläin stressaantuu ja tutkimusten mukaan stressi vaikuttaa lampaanlihan makuun. Lihan rakenne kärsii ja maku on erilainen, Henttonen tietää.

– Meillä teuraaksi kuljetetaan omalla porukalla ja taputellaan lampaita päähän. Kaupallisille lihanostajille ei myydä lihaa ollenkaan.

Henttosen mukaan suoramyynti riippuu tilasta, isommat lammastilat eivät usein myy suoramyyntinä.

– Suoramyynti tietää enemmän vaivannäköä. Meiltä lihat haetaan paikan päältä ja toimitetaan kaupunkiin sovittuna aikana. Kysyntää on enemmän kuin tarjontaa.

Niittylihan sertifiointiin Henttonen on valmis, jos se palvelee kuluttajia. Lisäkustannuksia sertifikaatti mahdollisesti tietää.

– Suomen metsästä on olemassa kaksi sertifikaattia, ne eivät ole ottaneet tulta. Kansainvälisessä kaupassa niillä on merkitystä mutta kotimaan markkinoilla ei.

Mitä useamman välikäden kautta lampaanliha päätyy kauppaan, sitä korkeammaksi sen hinta muodostuu.

– Fileen kilohinta halleissa on noin 46 euroa. Tilalta suoraan ostettuna karitsanfilee on noin parikymmentä euroa, Henttonen tietää.

Suomessa pientilan lampuri pääsee harvoin isoille tienesteille, vaikka kaikki liha myydäänkin mitä tuotetaan.

– Me ollaan tällaisia elämäntapalampureita ja maisemanhoitajia. Hömppälihan tuottajia, Sauvo Henttonen vitsailee.

Hömppäliha-termi on Henttoselle tarttunut eräältä kansanedustajalta.

– Tämä on hömppätaloutta, kun se ei tuota hyvin.

Henttonen näkee, että lampurin työ antaa nuorille mahdollisuuden siirtyä kaupunkiympäristöstä elämään omavaraisesti maaseudulle.

Tulevia lampureita Henttonen ohjeistaa luomaan oman asiakaskunnan. Aikaa ja rahaa se kyllä vie.

– Alalle tarvitaan nuoria ennakkoluulottomia ihmisiä. Suomenlammas on niin sikiävä eläin, että katras kasvaa vauhdilla.

Kaikki eivät kuitenkaan sovellu lampureiksi, vaikka haluja olisikin.

– Jotkut ihmiset ottavat eläimiä hetken mielijohteesta perehtymättä eläinten hoitoon. Kuvitellaan, että lampaan voi hankkia ruohonleikkuriksi kotipihalle. Kannatan pienteurastamoja ja lähiteurastamoja, koska pitkät kuljetukset eivät ole eläimille hyväksi. Onneksi niitä on nyt perustettukin jonkin verran, Kirsti Hassinen kertoo.

Hassinen on vuokrannut nimellistä korvausta vastaan omat peltonsa maisemanhoitoyrittäjälle Satuhakan Marko Lindgrenille .

– Satuhaka hoitaa maisemanhoitotyötä esimerkiksi Kolin kansallispuistossa. Minä valvon lampaita laitumella ja tietysti nautin niiden seurasta.

Hassisen mukaan lammastalous Suomessa ei ole suurtuotantoa.

– Myös muutaman sadan uuhen lampoloissa lampaat hoidetaan yksilöllisesti. Tehotuotantolampoloita en ole onnistunut löytämään, vaikka olen kiertänyt kuvaamassa ympäri Suomea.

Lähteet: Suomen lammasyhdistys ja MTK. Luvut ovat vuodelta 2016.


INFO

Luonnonlaidunliha

Viime vuonna julkaistussa WWF:n lihaoppaassa puhutaan kohtuullisen laidunlihan käytön puolesta. WWF on todennut luonnonlaidunlihan olevan yksi ainoista ruoantuotantotavoista, joka lisää luonnon monimuotoisuutta. Eettisyyden takaamiseksi tilan laitumista puolet on oltava luonnonlaidunta ja lampaiden on saatava laiduntaa niitä vähintään puolet laidunkauden kestosta.

Talvirehuna on oltava luontainen korsirehu ja kaiken rehun on oltava kotimaista, eikä se saa sisältää GMO:ta tai soijaa. Lukuisissa ulkomaisissa tutkimuksissa luonnonniityllä kasvatettujen eläinten lihan on todettu sisältävän enemmän hyviä omega-3-rasvahappoja kuin perinteisesti kasvatetun lihan. Myös kotimaisessa MTT:n tutkimuksessa saatiin viitteitä laiduneläinten lihan korkeammasta CLA (konjugoitu linolihappo) -pitoisuudesta.

Lähde: WWF

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä