Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

”Ei lapsielämää ole kaikille tarkoitettu”

Nikolas ja Julia Lintulaakso ovat vapaaehtoisesti lapsettomia, koska ajatus vanhemmuudesta ei tunnu heistä luontevalta. Molemmat myös arvostavat omaa rauhaa ja vapautta. Nikolas ja Julia Lintulaakso ovat vapaaehtoisesti lapsettomia, koska ajatus vanhemmuudesta ei tunnu heistä luontevalta. Molemmat myös arvostavat omaa rauhaa ja vapautta.
Vanhan aseman ovesta sisälle hipsutellessa tajuaa heti, miksi Julia ja Nikolas Lintulaakso muuttivat kolme vuotta sitten Kirkkonummelta Uimaharjuun ihan vain tämän talon takia. Heidän kotinsa on ainutlaatuinen.

Vuonna 1908 valmistuneessa asemarakennuksessa on korkeat huoneet, ja Lintulaaksot ovat remontoineet sitä paitsi omannäköisekseen myös rakennuksen historiaa kunnioittaen. 187-neliöisessä kodissa nuoripari ja heidän kaksi kissaansa sekä koiraansa mahtuvat hyvin elämään ja hengittämään.

Joku talon asukkaita vähän huonommin tunteva voisi tässä kohtaa tuumia, että tilaa on myös piakkoin viisivuotishääpäiväänsä juhlistavan pariskunnan tuleville lapsille, mutta Lintulaaksojen sukulaiset eivät jälkikasvua odota. He tietävät, että Julia ja Nikolas ovat vapaaehtoisesti lapsettomia eli veloja.

Väestöliiton perhebarometrin 2015 mukaan vapaaehtoinen lapsettomuus on Suomessa liki kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Lapsettomiksi jäämistä suunnittelee lähes 13 prosenttia kaikista 20–40-vuotiaista suomalaisista.

Vapaaehtoinen lapsettomuus on muita yleisempää kaupungeissa ja varsinkin pääkaupunkiseudulla asuvien, pienituloisten sekä ei-parisuhteessa asuvien keskuudessa. Parisuhteessa elävistä noin kahdeksalla prosentilla ei ole aikomusta hankkia lapsia.

Tutkimuksen mukaan vapaaehtoiseen lapsettomuuteen vaikuttavat enemmän henkilökohtaiset, elämäntapaan tai käsityksiin itsestä vanhempana liittyvät tekijät kuin toimeentuloon, työelämän vaatimuksiin tai uraan liittyvät syyt.

Tämä pätee myös Lintulaaksoihin. Nikolas työskentelee veturikuskina ja Julia opintojensa ohella graafikkona, mutta veloja he ovat pääasiassa siksi, etteivät halua lapsia. Kaikki muut motiivit vain tukevat tätä.

– Minulle ympäristösyyt ovat tärkeitä, ja lasten hankkiminen ei vain tunnu omalta. Olen hyvin introvertti ja tarvitsen oman tilani. 187 neliötä on kahdelle ihmiselle ihan hyvänkokoinen tila, että pystyy pakenemaan, jos tuntuu olevan liikaa hälinää. Se ei onnistu, jos on lapsia, Julia lisää.

– Viihdymme hyvin kahdestaan. Lapsista on hirveä määrä vastuuta ja vaivaa, ja kumpaakaan en oikeastaan halua omalle kontolleni, Nikolas jatkaa.

Lapsitoiveisiin vaikuttaa myös lapsuudenkodin ympäristö. Ilman sisaruksia kasvaneet tai he, joiden vanhemmat ovat eronneet, suunnittelevat muita useammin jäävänsä lapsettomiksi. Nikolas asui 11-vuotiaaksi kahdestaan äitinsä kanssa. Sitten äiti meni naimisiin, ja lyhyessä ajassa perheeseen syntyi kaksi tyttövauvaa.

– Olin tottunut, että kun aamuisin joutui väkisin heräämään kouluun, en ole ikinä ollut mikään aamuihminen, aamutoimien aikaan vallitsi hiljaisuus ja pimeys. Kun kotona oli yhtäkkiä kaksi taaperoa, joista lähti kamalasti ääntä, ei mennyt monta vuotta, kun muutin kaverini luo käytännössä asumaan, hän taustoittaa.

Väestöliiton tutkimuksen mukaan 70 prosenttia suomalaisista suhtautuu lapsettomiin pariskuntiin nihkeästi. Etenkin vapaaehtoinen lapsettomuus on hankala aihe, joka provosoi herkästi.

Nelisen vuotta yhdessä olleet joensuulaiset, 33-vuotiaat Mikko ja Tiina haluavatkin siksi esiintyä jutussa etunimillään.

– Olemme niin suorapuheisia, ja jos meidät tunnistettaisiin, todennäköisesti jotkut loukkaantuisivat, Tiina myös epäilee.

Lapset voivat olla vaikea pala myös parisuhteessa. Tiinalla esimerkiksi on kokemusta suhteesta, joka kariutui, kun hän ei halunnut lapsia. Mikko ja Tiina puhuivatkin vela-aiheen puhki suurin piirtein ensimmäisillä treffeillään.

Molemmat olivat ja ovat yhä sitä mieltä, etteivät halua lapsia.

– Olen tiennyt sen lapsesta asti. En ole koskaan leikkinyt nukeilla, en juurikaan mitään kotileikkejä. Naisethan puhuvat biologisesta kellosta, enkä kyseenalaista sitä, mutta minä en tiedä mikä se on, Tiina kiteyttää.

– Väestönkasvu on varmaan se isoin asia, maapallo on täynnä. Vähän sellainen fiilis on, että lapsia pitää tehdä sen takia, että on kuluttajia, Mikko puolestaan summaa.

– Joku viisas on sanonut, että lapsen tekeminen on suurin ympäristörikos, jonka yksittäinen ihminen pystyy tekemään, Tiina vielä lisää.

Mikko ja Tiina ovat veloja, mutta he käyttävät itsestään myös nimitystä dink eli double income no kids. He ovat siis lapseton pariskunta, jonka molemmat osapuolet käyvät töissä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vuosittain lähes 200 synnyttämätöntä naista hankkii sterilisaation. Sterilisaatioon hakeutuvista miehistä ei tilastoida lasten lukumäärää.

Sterilisaatio on pysyvä ja ainoa ehkäisymenetelmä Suomessa, jota säädellään lailla. Suomessa ikäraja on 30 vuotta, kun muissa Pohjoismaissa se on 25 vuotta.

Tiina meni steriloitavaksi heti täytettyään 30. Ensin hän kävi lääkäriltä lähetteen, minkä jälkeen vuorossa oli esikäynti naistentautien polilla. Seuraavaksi hänen oli päätettävä, haluaako hän klipsisteriloinnin vai niin sanotun Essure-menetelmän. Tiina valitsi klipsit eli tavallisesti munanjohtimiin asennettavat metalliset klipsit. Toimenpide tehtiin päiväkirurgisella osastolla.

Julia ja Nikolas eivät ole tehneet vielä varmoja päätöksiä, mutta todennäköisesti toinen tai molemmat menevät steriloitaviksi. Julia kertoo jo käyneensä alustavia keskusteluja lääkärin kanssa. Odoteltavaa on vielä muutama vuosi, sillä sekä Julia ja Nikolas ovat 28-vuotiaita.

Molemmat pariskunnat ovat sitä mieltä, että sterilisaation ikäraja on liian korkea.

– Jos jopa alaikäiset ovat yhteiskunnan mielestä tarpeeksi kypsiä päättämään lasten hankinnasta, on pöyristyttävää, että lapsesta asti velaudestaan tietävät ihmiset joutuvat odottamaan 12 vuotta täysi-ikäistymisensä jälkeen saadakseen sterilisaation, Julia huomauttaa.

Toisin kuin yleisesti luullaan, vapaaehtoisesti lapsettomat eivät vihaa lapsia eikä heidän tavoitteenaan ole syyllistää lapsen hankkineita omalla elämäntavallaan. Halusipa lapsia tai ei, valinta on aina henkilökohtainen. Tiina ja Mikko tosin toivovat, että Suomessa alettaisiin harjoittaa kahden lapsen politiikkaa, joka pitäisi perhekoot maltillisina. Oman lapsen sijaan he kannustaisivat myös pohtimaan adoptiomahdollisuutta.

Ovatko velat sitten lapsellisia itsekkäämpiä? Monen vanhemmat haaveilevat kuitenkin mummiksi ja ukiksi tulemisesta.

– Miksi ihmiset hankkivat lapsia? Yleensä siksi, koska ”minä haluan”. Mikä tekee siitä yhtään vähemmän itsekästä?

– Jos miettii vaikka joitain synnytystalkoita, sehän on suoraa painostamista, että kaikkien täytyy hankkia lapsia. Ei lapsielämää ole kaikille tarkoitettu, Julia vastaa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä