Julkaistu 
Anna Tenhu

Kun isän päässä soi baby blues

Kun isän päässä soi baby blues Mikko Makkonen

Miesten synnytyksen jälkeinen masennusoireilu on usein seurausta riittämättömyydestä ja ulkopuolisuuden tunteesta.

Synnytyksen jälkeinen masennus diagnosoidaan nykyisin herkemmin kuin ennen, tosin pääosin vain äideillä. Kaikki alakuloisuus ei ole kuitenkaan masennusta, vaan niin kutsuttua baby bluesia, jota potee peräti 80 prosenttia synnyttäneistä naisista ja kymmenen prosenttia miehistä.
Raskausajan hormonit jylläävät naisen kehossa kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen, ja osa äidin alakuloisuudesta voi johtua hormonaalisesta heittelystä. Mikäli alakuloisuus ei kuitenkaan mene ohitse ja univelka kasaantuu, saattaa tuore äiti kuormittua ja uupua, ja se lisää myös isän masentumisriskiä.

Tunnekuohuja riittää
Joensuun keskusneuvolassa terveydenhoitajana työskentelevä Raili Ikonen kertoo, että jo ennen raskautta masennusdiagnoosin saaneita äitejä seurataan neuvolassa.
– Raskauden aikana on paljon tunnekuohuja muutenkin, masennusta on vain pieni osa. Baby blues on yleisempää, Ikonen huomauttaa.
Baby blues on synnytyksen jälkeistä herkistymistä ja sen oireet rinnastetaan usein uuteen elämäntilanteeseen liittyviin sopeutumisvaikeuksiin. Neuvoloissa baby bluesiin suhtaudutaan ymmärryksellä. Ikosen mukaan kaikki eivät kerro tuntemuksiaan suoraan, mutta esimerkiksi väsymys ja alakuloisuus näkyy toisinaan äidin kasvoilta, vaikka siitä ei puhuisikaan.
– Meidän neuvolassa on nykyisin psykiatrinen sairaanhoitaja kolmena päivänä viikossa pitämässä vastaanottoa, kertoo Ikonen äitiysneuvolan palveluista.

Univelka laukaisee
Äidin väsymys heijastuu koko perheeseen. Myös isä voi kärsiä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
Ikosen mukaan isiä pyritään huomioimaan nykyisin neuvolassa jo paljon.
– Psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolle voivat hakeutua myös isät, Raili Ikonen kertoo.
Miesten baby blues synnytyksen jälkeen on tutkimusten mukaan yhtä yleistä kuin äidin masennus. Kymmenen prosenttia miehistä kokee alakuloa ja neljä prosenttia tuoreista isistä sairastuu varsinaiseen masennukseen. Miehen masennus puhkeaa usein raskauden loppuvaiheessa tai syntymää seuraavien 3–6 kuukauden aikana. Laukaisevana tekijänä on usein sama kuin äidillä, pitkittynyt univelka.
– Koko perheen vointia tiedustellaan neuvolassa. Mikäli itkuisen vauvan valvominen kuormittaa perhettä voimakkaasti, voidaan lastenneuvolan kautta järjestää perheelle apua niin, että vauva on hoidossa osastolla, että äiti ja isä saavat nukkua ja vähentää univelkaansa, Ikonen kertoo.

Masentunut isä
Taloudelliset paineet ja vastuun lisääntyminen, vertaistuen puute, huoli äidistä ja vauvasta, univelka ja väsymys ovat yleisimpiä syitä miesten masennukseen. Univelan lisäksi mies käy usein töissä ja lepoaika saattaa jäädä hyvinkin vähäiseksi.
Ilmo Saneri Miessakit ry:stä on tehnyt isätyötä 10 vuotta ja tavannut masentuneita isiä. Saneri on laatimansa MASI-hankkeen (Masennusoireisten Perheiden Isien Tuki) koordinaattori ja koulutukseltaan työnohjaaja sekä psykiatrinen sairaanhoitaja.
70 prosenttia Sanerin tapaamista miehistä on kertonut, että perheessä on masentunut äiti, jonka olotila heijastuu mieheen.
– Isän epävarmuus ja riittämättömyys kumpuaa usein äidin masennuksesta.
Äidiksi tuleminen nykyisin on haasteellista ja odotusarvot ovat kovia, perfektionismi äitinä olemisesta tuottaa äideille masennusoireilua.
– Me miehet ihmettelemme siinä rinnalla, että mikä ihme on, kun eivät suju asiat. Siitä tulee epämääräinen paha olo, itsekin kahden lapsen isä Saneri kertoo.
Miehet eivät hänen mukaansa tiedosta masennusoireita.
– Vain muutama asiakas on hakenut apua masennusoireiden takia. Yleensä syynä ovat epämääräiset tuntemukset, kuten ”olen huono isä” tai jos on kasvatusongelmia. Suurimmalla osalla miehillä oli tunnistamatonta masennusoireilua.
Saneri esittää, että pikkulapsiperheessä ei käytännössä ole yksilömasennusta.
– Hyvin suurella todennäköisyydellä myös se toinen puoliso kärsii masennusoireista. Voisiko pikkulapsiperheissä masennusta hoitaa parisuhdetyönä, Saneri pohtii.
– Me miehet olemme huonoja tunteidemme tulkkeja. Joku on pielessä, se tiedetään, mutta mikä?
Saneri kertoo, että miesten masennusoireita ei tunnisteta neuvolassa.
– Alkoholin käyttö, lihominen tai laihtuminen, lyhytpinnaisuus, väkivalta, luettelee Saneri miesten masennusoireilua.
– Jos mies kertoo tällaisia asioita neuvolassa, niin herkästi ryhdytään puhumaan perheen turvaamisesta, ei miehen masennuksesta. Neuvolan terveydenhoitajia on ohjeistettu, että jos mies puhuu neuvolassa omasta masennuksestaan, häntä ohjeistetaan ottamaan yhteyttä työterveyteen, Saneri ihmettelee.
– Neuvolasta sanovat aina, että hoitavat koko perhettä, mutta vuosien kokemuksella voin sanoa, että harvassa paikassa isän masennusta lähdetään hoitamaan konkreettisesti.

Pelko hylätyksi tulemisesta
Miesten masennus ei ole hormonaalista kuten naisilla. Nainen valmistautuu vauva-aikaan yhdeksän kuukautta kantaen lasta sisällään, mies ei kehon muutoksia tunne ja elämänmuutos tulee isälle usein yhtäkkiä. Vastuu ja työmäärä lisääntyvät äkillisesti.
Ulkopuolisuuden tunne äidin ja vauvan symbioosista saattaa herättää mustasukkaisuuden tunteita miehessä. Tunne voi olla häpeällinen, ja häpeä pahentaa masennusta. Mustasukkaisuuden tunteen taustalla on usein hylätyksi tulemisen pelko.
– Ulkopuolisuuden tunne on usein vahva ja se tuo mukanaan monia muitakin asioita, Saneri kertoo.
– Mustasukkaisuus purkautuu usein aggressiivisena kiukunpuuskana joka ei kohdistu vauvaan tai äitiin. Kaikki isät kokevat ulkopuolisuutta, se tunne on todellinen ja ongelma rakenteellinen
– Perhevapaat jakaantuvat siten, että äidit hoitavat lasta kotona. Isät olisivat minun kokemukseni mukaan valmiita jakamaan vanhempana oloa, mutta rakenteet laahaavat perässä. Siitä seuraa ristiriita. Jos isä tulee aktiivisemmaksi niin äitiyden pitää pienentyä, Saneri painottaa.
Jos tunteiden käsittelykykyä ei ole, se ilmenee epätoivottuna käyttäytymisenä.
– Jos perheissä tulee ylilyöntejä ja toinen vanhempi kohtelee lasta kaltoin, niin ei se toinen vanhempi usein kerro siitä neuvolassa. Lastensuojelun peikko on niin suuri. Olen ollut mukana lastensuojelun toiminnassa ja tavannut isiä ja näen, että lähestymistapa perheisiin pitäisi muuttua.
– Muutosremontti tarvitaan. Lastensuojelu on tekemässä yhteistyötä perheen kanssa, ei sitä vastaan. Kotiin tehtävää työtä tulisi lisätä ja nimenomaan isille tehtävää työtä. Isät joutuvat turhaan tapetille.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä