Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna-Mari Lappalainen

Kun luottamus pelaa, koira juoksee

Kun Jenna Kanko lähtee ulkoilemaan saksanseisoja Helyn kanssa, ei sekarotuinen Rosa malta pysyä taustalla. Kun Jenna Kanko lähtee ulkoilemaan saksanseisoja Helyn kanssa, ei sekarotuinen Rosa malta pysyä taustalla.
Valjakkourheilun taso Suomessa on maailman huippua, mutta silti monet ovat hädin tuskin kuulleet lajista. Kontiolahtelainen Jenna Kanko voitti SM-pronssia naisten sarjassa tammikuun lopussa yhdessä parinsa Helyn, kaksivuotiaan lyhytkarvaisen saksanseisojan kanssa.

Seuraavan viikon lopussa edessä ovat EM-kilpailut Italian Millegrobbessa 22.–25. helmikuuta. Kanko on yksi maajoukkueeseen valituista yhdestätoista urheilijasta.

– Aloitin valjakkourheilun toisen koirani Rosan kanssa pari vuotta sitten keväällä, ja samana syksynä jo ajattelin, että pitäähän se päästä kisaamaan. Otin Helyn kokeiluun, ja sille tielle jäin. Hely oli yhdellä valjakkoajajalla ennen minua, mutta hän ei ollut nähnyt silloin koirassa potentiaalia lajiin, Kanko myhäilee.

– Hely on tosi herkkä koira. Me nukumme suunnilleen samalla tyynyllä.

Jenna Kankon voittaessa SM-pronssia oli Hely ainoa narttu sarjassaan A-koirissa, joihin luokitellaan seisovat lintukoirat.

– Laji vetää enemmän uroksia niiden voimakkuuden vuoksi, mutta hyviä narttujakin nousee välillä lajin pariin, sillä niiden pääkoppa vaikuttaa valtavasti suoritukseen.

– Helylläkin on todella kova halu juosta, Kanko selostaa.

Jos Kanko vetää urheiluvaatteet päälle, alkaa Hely jo pyöriä levottomana.

– Se rakastaa vetämistä. Eilenkin käytiin vetämässä vitonen, mutta Hely siinä huusi innoissaan että vielä pitäisi päästä, joten käytiin vetämässä toinenkin, Kanko naurahtaa.

Varustukseksi valjakkourheiluun riittävät tavalliset hiihtovarusteet, koiran valjaat sekä hiihtäjän ja koiran välissä oleva joustava liina. Koiran varusteita saa Kankon mukaan useimmista lemmikkitarvikeliikkeistä.

– Koiran ja hiihtäjän välinen luottamus on lajissa tärkeintä. Minulle on monesti sanottu, että koira toimii, koska luotan siihen niin paljon. Ja tottahan se on, Kanko toteaa.

Kanko kertoo treenanneensa itseään viime aikoina keskimäärin kolmetoista tuntia viikossa

– Koiraa tulee toki liikutettua siinä samalla. Se treenaaminen vain täytyy yrittää ajoittaa ilta-aikoihin, koska monet eivät pidä siitä, että koira juoksee ladulla – vaikka se osaisikin käyttäytyä eikä jätä sen kummempaa jälkeäkään, Kanko toteaa.

Kesällä hiihdon korvaavat koirapyöräily ja koirajuoksu.

Kankon mukaan koira vaikuttaa hiihdon lopputulokseen 60-prosenttisesti, mutta myös hiihtäjältä vaaditaan hyvää kuntoa.

– Monet ajattelevat, että eihän hiihtäjän tarvitse kun roikkua perässä, mutta koira ja hiihtäjä ovat lajissa samanlaisia urheilijoita. Mitä kovempaa pystyy auttamaan koiraa tasaisella ja ylämäkeen, sen parempi. Ja alamäkeen tietysti täytyy jarruttaa, ettei hiihdä koiran päälle.

Valjakkourheilijat ovat Kankon mukaan esimerkiksi Norjassa yhtä tunnettuja kuin hiihtäjät tai ampumahiihtäjät.

– Suomestakin löytyy lajin moninkertaisia maailmanmestareita, kuten Maija Nivala ja Vesa-Pekka Jurvelin, ja Kontiolahden SM-kisoissakin sai nähdä, miten korkealla taso Suomessa on, Kanko kertoo.

Kankon mukaan Suomesta löytyy paljon kiinnostusta lajia kohtaan ja valjakkourheilijat ovat tehneet paljon töitä saadakseen uusia harrastajia lajin pariin.

– Monet eivät uskalla ottaa koiraa mihinkään mukaan siksi, että toiset ovat niin kovasti sitä vastaan, Kanko harmittelee.

Hän kuitenkin painottaa, että lajissa koira tulee kouluttaa muutenkin niin hyvin, että ladulla kilpaillessa ei tule vaaratilanteita.

– Olipa koirarotu mikä tahansa, koiran kanssa kannattaa harrastaa. Laji vaatii hyvää kuntoa sekä ihmiseltä että koiralta, ja lisäksi Joensuussa on erittäin hyvät treenimahdollisuudet, Kanko kertoo.

Millegrobbeen Kanko lähtee ensi viikolla jännittyneissä tunnelmissa.

– En ole koskaan matkustanut koiran kanssa lentokoneessa, se on aivan uutta. Olen kuitenkin saanut alle hyviä treenejä, mihin olen tyytyväinen. Totta kai aina voi sanoa, että mitalia lähdetään hakemaan, mutta en koe paineita sen suhteen.

– Jo se on saavutus, että pääsen osallistumaan EM-kisoihin ja näkemään, millaista siellä on, Kanko summaa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä