Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Musikaali - vihdoinkin!

Haloo Joensuu, Outokumpu ja Viinijärvi! Bongaa In 1927 -tarroja ja voita itsellesi liput musikaaliin. Tarran takana muikisteleva Mikael McKeough on ollut ylioppilasteatterissa 17 vuotta, koska on sanojensa mukaan addikti. Haloo Joensuu, Outokumpu ja Viinijärvi! Bongaa In 1927 -tarroja ja voita itsellesi liput musikaaliin. Tarran takana muikisteleva Mikael McKeough on ollut ylioppilasteatterissa 17 vuotta, koska on sanojensa mukaan addikti.
Muutama viikko sitten Mikael McKeough, 39, tajusi olleensa mukana Joensuun ylioppilasteatterissa lähes 17 vuotta. Siis yhtä kauan kuin harrastajateatterissa on puhuttu musikaalin tekemisestä. Nyt ylioppilasteatteri sitten tekee musikaalia.

Maaliskuussa ensi-iltansa saava sanaton musiikkispektaakkeli In 1927 kertoo kieltolain aikaan Yhdysvalloissa toimineesta salakapakasta, sen työntekijöistä ja asiakkaista. Ennakkotietojen mukaan luvassa on glamouria, jännitystä sekä huumoria.

Ajatus 20-luvulle sijoittuvasta musikaalista sai alkunsa McKeoughin kavereiden salakapakkateemalla järjestämistä synttärikemuista kesällä 2016.

–  Sitten ajatus vähän hautui ja viime keväänä pistimme pyöriä pyörimään. Syksyllä kasasimme työryhmän ja nyt musikaalia on tehty lokakuusta saakka aktiivisesti.

–  En minä edes tajunnut pitkin syksyä, että me vihdoin ihan oikeasti teemme musikaalia. Sikasiistiä! musikaalin käsikirjoitustyöryhmään kuuluva McKeough hehkuttaa.

In 1927 on käsikirjoitusta myöten Joensuun ylioppilasteatterin omaa tuotantoa. Alun perin käsikirjoitustiimin, McKeoughin, Emmi Nylundin, Hanne Pekurisen ja työryhmän ajatuksena oli kirjoittaa salakapakkaan sijoittuvia tarinoita, jotka eivät liittyisi toisiinsa mitenkään.

Toisin kävi.

–  Kyllä se meni niin, että kun aloimme kirjoittaa, kaikki tarinat nivoutuivat yhteen ja niistä tuli yksi iso tarina. Siitä tuli paljon juonellisempi kuin mitä alun perin ajattelimme, McKeough taustoittaa.

Ja koska kyseessä on musikaali, näytelmä sisältää luonnollisesti myös musiikkia. Työryhmän musiikkivastaavat, Oona Heikkinen, Teemu Heikkinen ja Rebekka Solje, ovat säveltäneet ja sanoittaneet musikaalia varten lähemmäs 20 biisiä, joiden lisäksi he ovat työstäneet näytelmään useita instrumentaalikappaleita.

Musikaalilla on myös useita ohjaajia. Jenna Kontisen työsarkaa on tanssi- ja liikeohjaus, Emmi Nylund vastaa tanssi- ja liikeohjauksesta ja McKeough tarina-, henkilö- ja tunneohjauksesta.

Sanattomassa musikaalissa tunteet ovat vahvoja.

–  Kun tehdään fyysistä teatteria, tunteet ovat valloillaan. Tähän näytelmään ei ole olemassa liian ylinäyteltyjä tunteita ja reaktioita. Normaalisti näyttelijä joutuu olemaan vähän suitsien kanssa, että rauhoitutaanpas vähän, mutta tässä ei tarvitse pitää realistisuudesta kiinni yhtään.

–  Niin paljon kuin näyttelijöistä vain lähtee saa olla tunnetta, McKeough kertoo.

Hyvin näyttelijät ovat hänen mukaansa myös uskaltaneet heittäytyä. Tunneohjaajana McKeoughin työ on ollut helppoa ainakin siltä osin, ettei hänen ole tarvinnut maanitella ketään panemaan itseään likoon.

–  En tiedä, mistä tällainen johtuu, mutta meillä vain on sellainen työryhmä.

Mikael McKeough on musikaalissa mukana myös yhtenä näyttelijöistä. Kun häneltä kysyy, millainen hänen roolihahmonsa, ohjaaja Daniel Art Siefartsy on, McKeough kumartuu itsekseen mutisten kaivelemaan kassinsa sisältöä.

–  Oh ei, ei kai se jäänyt? Jäi! hän sitten parkaisee haastattelumiljöön, Outokummun kirjaston mittakaavassa melko kovaäänisesti.

”Se” on McKeoughin roolihahmon käyttämä lätsä, joka löytyy haastattelun jälkeen hänen selkänsä takaa, sohvan selkänojalta.

–  Me ohjaajathan olemme oikeasti egoisteja. Haluamme tehdä tuotoksen, haluamme, että ihmiset tykkäävät siitä ja tulevat kehumaan sitä meille. Voi olla, että jossain päin maailmaa on ohjaaja, joka tekee puhtaasti yleisön eteen töitä ilman, että haluaa tuoda itseään esiin, mutta en ole vielä tavannut sellaista, McKeough virnistää.

Musikaalissa pääsevät lavalle myös näytelmän muut ohjaajat.

–  Päätin, että minäkin haluan lavalle edes vähän. Esitän ohjaajaa eli filmiohjaajaa, joka ikään kuin ohjaa sitä näytelmää samalla kun näytelmä tapahtuu. Eli näytelmä on kuin elokuva, jota filmataan yleisön edessä.

Kerubin Kellarissa nähtävää In 1927 -musikaalia McKeough suosittelee kaikille, joihin 20-luku kolahtaa tyyleineen ja mykkäelokuvineen. Visuaalinen spektaakkeli sopii hänen mielestään myös heille, jotka eivät musikaaleista tavallisesti perusta.

–  Meidän muusikkomme ovat tehneet aivan mahtavia biisejä, ihan jo pelkästään niiden takia suosittelen tätä, McKeough lisää.

Musikaalin ensi-iltaan on vielä aikaa, mutta yleisön ei tarvitse odottaa esitystä toimettomana.

Spektaakkelin työryhmä on ripotellut In 1927 -teemaisia tarroja ainakin Joensuuhun, Outokumpuun ja Viinijärvelle, ja tarkoituksena on innostaa ihmisiä bongaamaan tarroja ja päivittämään löydöksiään Facebookiin ja Instagramiin hashtagilla: #In1927.

Helmikuun loppuun mennessä eniten tarroja löytänyt pokkaa itselleen vapaaliput musikaaliin ja yllätyspalkinnon.

Tarroja voi löytää melkein mistä tahansa.

–  Talvi on hieman haasteellinen. Huomasin, että kotikaupungissani Outokummussa oli yllättäen vaikea löytää hyviä paikkoja, minne tunkaista se tarra. Kaikki on lumen peitossa, tai jos jokin ei ole lumen peitossa, se on niin kaukana, ettei kukaan näe sitä jalkakäytävältä. Mutta pyrin ylittämään haasteen jollain tavalla, McKeough tuumii.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä