Julkaistu 
Aimo Salonen

Kuinka puhdistavaa onkaan häpäistä itsensä julkisesti

Henry Räsänen, Maritan näyttämö ja huono maalaus, joka palaa Outokumpuun ollakseen esillä pian avautuvan pop up -museon näyttelyssä. Aimo Salonen Henry Räsänen, Maritan näyttämö ja huono maalaus, joka palaa Outokumpuun ollakseen esillä pian avautuvan pop up -museon näyttelyssä.

Kun Outokummun Huonoa festaria alettiin tuotteistaa, päädyttiin Jumalan teatterin uustulkintaan saakka.

 

Häpeän syvin olemus paljastui kulttuurikeskus Maritan yleisön edessä.

Seisoin lavalla ja tajusin, että kukaan ei naura. Hupaisaksi tarkoitettu tarina kuulosti elämän kolhiman, ylipainoisen miehen säälittävältä ruikutukselta.

– Kun minulle tuli se avioero...

Perkele, tämä on oikeasti huono juttu. Kuinka kummassa minä tähän tilanteeseen ajauduin?


Nöyryytys

Outokummun Huonosta festivaalistahan tuossa on kyse, tuokiokuvasta keväältä 2016.

Festivaalin juontaja Henry Räsänen ja yleisön joukossa istunut Leena Vähäkoski tekivät nyt Karjalan Heilin toimittajalle samaa, mitä Räsänen kumppaneineen oli tehnyt pari vuotta aiemmin Karjalaisen toimittajalle: varastivat lehtiön ja aloittivat nöyryytyksen.

Räsäs-Henry oli juuri saanut kerrottua, kuinka tässä tapahtumassa on ollut tapana kiusata toimittajia, kun Leena iski. Takaa se syöksyi kuin toisen maailmansodan aikainen Spitfire pilvistä, nappasi lehtiön ja vei sen Henrylle.

Räsänen alkoi tutkailla merkintöjä ja julisti kaikille, että eihän näistä saa mitään selvää.

Sitten näytti helpottavan, kun Henry nosti esille itse maalaamansa tosi huonon taulun ja aloitti huutokaupan. Joku tarjosi viittä euroa ja Henry oli jo julistamassa huutokaupan voittajaa, kun hän tekikin äkkikäännöksen.

– Eikä kun me annetaan tämä Amille!

Toimittaja kiroili mielessään. Sitten hän tuumasi, että mikäpä tässä: käydään pokkaamassa se taulu ja palataan omalle paikalle.

Toimittaja otti taulun, kätteli Räsäsen, lähestyi lavalta pois johtavia portaita. Leena Vähäkosken ääni pysäytti paon:

– Mihin sinä Aimo aiot ripustaa sen?


Puhdistautuminen

Loikkaamme helmikuuhun 2018, jolloin Outokummussa virittäydytään maaliskuussa ensi-iltaansa saavaan, Huonojen festivaalien pohjalle perustuvaan näytelmään sekä festivaaleista kertovan pop up -museon avajaisiin.

On aika esittää Henry Räsäselle kysymys.

Onko myötähäpeässä, vaivautuneisuudessa ja jopa itsensä häpäisyssä jotakin puhdistavaa?

– Ooo-on... on ihan varmasti, Räsänen aloittaa pohtimisen.

– Sehän on semmoinen ihmisen pohjimmainen kaipuu, että saisi olla toisten edessä häpeämättä alasti – että jos vaikka sönköttää, niin voi tulla hyväksytyksi semmoisenaan.


Jännä kokemus

Huono festivaali on kummallinen kokonaisuus. Siinä tehdään tarkoituksellisen huonosti erilaista taidetta, mutta raja hyvän huonon ja ihan oikeasti huonon välillä on häilyvä.

– Oikeasti se menee sillä tavalla, että kun juonnan, kuorrutun semmoisella vaivaantuneisuuden tunteella, että olen helpottunut, kun se on ohi. On tunne, että yhtään enempää en jaksaisi sitä tyylilajia, Räsänen tunnustaa.

– Se on jännä kokemus, kun siihen pääsee syvälle.


Tuotteistaminen

Huono festivaali on leikkiä, mutta nyt sen pohjalle ollaan kokoamassa näyttelyä ja näytelmää, jotka tehdään ihan tosissaan.

Intendentti Pekka Piiparinen kokoaa pop up -museoon näyttelyä aidon ammattitaitoisesti, ja aidon ammattitaitoisesti on teatterimies Henry Räsänenkin kirjoittanut 38-sivuisen käsikirjoituksen näytelmälle, jota esitetään yhteensä kahdeksan kertaa.

Mistä tässä oikein on kyse?

– Semmoinen idea siinä on takana, että jos pilattaisiin Huonot festarit tuotteistamalla ne.


Vapautus

Perkeleet pörräsivät mielessäni. Mietin, että jotain nokkelaa kai tuohon pitäisi keksiä.

Muistin, että nauroivathan ne kaverini silloin kerran, kun nousuhumalassa kerroin hetkestä, jolloin oivalsin uuden elämäntilanteeni luomat mahdollisuudet.

Ex-vaimo oli vienyt seinältä sukuraanunsa ja tyhjää pintaa katsoessani tuumasin, että nyt on Aimon itsenäisyysjulistuksen aika: kukaan ei tule arvostelemaan, jos kiinnitän siihen sinitarralla sen poikamiehuuteni loppuvaiheissa saamani Tallinnan vuoden 1988 Rock Summer -festivaalin lakanan.

Aloitin tarinani äänellä, joka tämän yleisön edessä oli kireämpi kuin silloin kerran kotibileissä.

– Kun minulle tuli se avioero...

Kukaan ei nauranut. Kymmenet vakavat silmät tuijottivat minua. Myötähäpeä suorastaan tihkui ilmassa.

Sanoin sen ääneen:

– Perkele, tämä on oikeasti huono juttu.

Yleisö palkitsi minut aplodein. Tajusin häpeän vapauttavan vaikutuksen.

Minä uskalsin munata itseni! Tämän jälkeen selviän ihan mistä vain.

 

"Pelataan sitten tätä peliä"

Maaliskuussa ensi-iltansa saavan näytelmän taustalla on, että Outokummun Teatteri sai apurahan näytelmään, jolle se ei sitten saanutkaan esittämisoikeuksia.

Henry Räsänen keksi irvailla kirjoittamansa uuden näytelmän kautta vallitsevalle ajatukselle, että esittävän taiteen pitää perustella olemassaolonsa jollakin muulla kuin itsellään – vaikkapa sillä, että taide vaikuttaa laajemmin yhteiskuntaan esimerkiksi olemalla osa hoivatyötä.

– Olen vankasti sitä mieltä, että Huonon festivaalin pitää olla semmoinen rätkäyttämällä tehty tapahtuma, jota ei suunnitella eikä linjata, ja josta ei oteta hyötyä irti, Räsänen sanoo.

Syntyi fantasiakomedia kaupungista, joka tuotteistaa paikkakunnalla aikaisemmin järjestetyn, vaivaannuttavaa ohjelmaa sisältäneen festivaalin.

– Mukana on uhmakas ajatus, että annetaan sitten periksi tälle maailmanmenolle ja pelataan tätä peliä.


Munne esittää Halosta

Että juttu menisi entisestään sekaisin, Henry Räsänen paljastaa, että Huonojen festareiden pohjalta syntyneen Kulttuuriteko-näytelmän rinnalla Maritassa esitetään uustulkintaa paskanheittospektaakkelista, jonka Jumalan teatteri järjesti Oulussa tammikuussa 1987.

– Timoi Munne esittää Jari Halosta, Räsänen paljastaa.

Ja millä tavalla Outokummussa sitten aiotaan Jumalan teatteria tulkita?

– Sitä minä en paljasta. Sen voin kertoa, että katsoja voi valita turvallisen vaihtoehdon, jossa hän ei altistu.

Pohjois-Karjalan mediaväki on saanut tiedotteen, jossa kerrotaan Kulttuuriteko-näytelmästä. Muualle valtakuntaan Räsänen on lähettänyt tietoa Jumalan teatterista.

– Se on toiminut yhtä hyvin kuin Huonot festarit aikoinaan. Monessa olen ollut mukana, mutta Huonoista festareista kertonut tiedote on ollut ainoa, joka meni läpi STT:llä.

Maritan spektaakkelia on tulossa katsomaan ainakin yksi free lance -toimittaja Tampereelta.

Mutta entäpä sitten se Kulttuuriteko?

Tiedotteessa kerrotaan, että vakionäyttelijöiden lisäksi luvassa on yllätysesiintyjiä. Tarkoittaako se, että yleisön joukosta voidaan noukkia ihmisiä lavalle, kun kerran jo Huonoilla festareilla saatetaan pahaa aavistamaton napata lavalle yleisön eteen?

– No eeiii nyt... en tiedä vielä. En tiedä, millainen siitä tulee. Se on mietitty, että Huonojen festareiden energiaa siinä käytetään, mutta suunnitellusti.

Entä nöyryytetäänkö mahdollisesti paikalle uskaltautuvaa kriitikkoa?

– Ei siinä käsikirjoituksessa semmoista ainakaan vielä ole. Pitäisikö laittaa?


Kulttuuriteko-näytelmä saa ensi-iltansa Outokummussa kulttuurikeskus Maritassa perjantaina 16. maaliskuuta kello 19, yhteensä kahdeksan esitystä. Huonon festivaalin pop up -museon avajaiset Maritan galleriatilassa ovat lauantaina 3. maaliskuuta kello 15–18. Museo on avoinna näytelmän esityspäivinä kaksi tuntia ennen esityksen alkua.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä