Julkaistu    |  Päivitetty 
Pia Paananen

Alanvaihto oli tie elinikäiseen oppimiseen

Kiinalaisen lääketieteen opiskelu on opettanut Ulla-Riitta Toivaselle myös itsestäänselvyyksien kyseenalaistamista ja nöyryyttä. Kiinalaisen lääketieteen opiskelu on opettanut Ulla-Riitta Toivaselle myös itsestäänselvyyksien kyseenalaistamista ja nöyryyttä.
Kaikki alkoi Frantsilan luomuyrttitilan perustaja Virpi Raipala-Cormierin kirjasta.

– Sain sen lahjaksi ystävältäni. Olin kertonut hänelle, että unelmani on oppia hoitamaan itseäni ja läheisiäni. Kirja herätti minut, ja aloin etsiä koulutusmahdollisuuksia, Ulla-Riitta Toivanen muistelee aikaa, jolloin hän piti kioskia.

Useissa koulutuksissa oli pääsyvaatimuksena terveydenhoitoalan perustutkinto, mutta Toivanen ei lannistunut. Kioski jäi, ja syksyllä 2009 hän aloitti lähihoitajaopinnot PKKY:n Outokummun yksikössä, nykyisessä Riveriassa. Toivanen myöntää, että alussa mietitytti. Oppisiko nelikymppisenä enää mitään? Miten sopeutuisi kouluelämään? Ja miten 2- ja 8-vuotiaat lapset pärjäisivät äidin opiskellessa?

– Pian huomasin, että ymmärsin nopeasti asioiden olennaisimmat sisällöt, ja oppiminen oli suhteellisen helppoa. Sain tästä itsevarmuutta, Toivanen kertoo.

Myös perheasiat järjestyivät.

Lapset kävivät koulua ja olivat hoitopaikassa aivan samaan tapaan kuin töitä tekevien vanhempien lapset.

Toivanen tiesi kaiken aikaa, että hänen tavoitteenaan ovat jatko-opinnot, jotka vaativat pohjalleen terveydenhoitoalan perustutkinnon. Tieto lisäsi motivaatiota.

– Minulla oli onnea, ja jo opiskeluaikana sain tehdä sijaisuuksia Honkalampisäätiölle, joka on nykyinen työnantajani, polvijärveläisessä Kurjenpolven palvelukodissa ohjaajana toimiva Toivanen kertoo.

Lähihoitajaksi valmistuttuaan Toivanen pääsi toteuttamaan unelmaansa: hän opiskeli työn ohessa monimuotokoulutuksena vyöhyketerapeutiksi.

– Työnantaja on tukenut opintoja. Kontaktiopetukset ovat kerran kuussa viikonloppuisin, ja olen saanut sujuvasti viikonloppuvapaita, kolmivuorotyötä tekevä Ulla-Riitta Toivanen kertoo

Opiskelu ei ole ilmaista. Ohjaajan palkastaan Toivanen on koko ajan sijoittanut runsaat 300 euroa kuussa opintoihin. Lisäksi rahaa on kulunut erilaisiin oppimateriaalialeihin ja hoitovälineisiin.

– Valintoja joutuu tekemään. Minä sijoitan osaamiseeni ja koulutukseeni, ja sitä kautta omaan ja läheisteni hyvinvointiin. Aivan varmaa on se, että jos en niitä euroja tähän käyttäisi, niin eivät ne säästöönkään olisi jääneet.

Vyöhyketerapeutiksi valmistuttuaan Toivanen aloitti syksyllä 2016 kiinalaisen lääketieteen koulutuksen, josta hän tulee valmistumaan keväällä 2019, jos kaikki menee suunnitellusti.

–Tämä oli luonteva jatko. Oppilaitos on sama, opetusmuotona on edelleen monimuotokoulutus ja opettajakin on edelleen Riitta Koskivirta, joka elää kuten opettaakin.

–Se on ainakin minulle oppilaana hyvin tärkeää ja innostavaa.

Toivanen kertoo, että kiinalaisessa lääketieteessä moni terveydenhoidon perusasia nähdään toisin kuin länsimaissa ja Burana-kuurin kaltaisen yleislääkinnän sijasta yhden oireen taustalla nähdään useita mahdollisia syitä.

– Mitä enemmän opin, sitä kirkkaammin näen, miten pienen siivun kokonaisuudesta alan ymmärtää. Ja opittavaa on niin paljon, ja yksi opittava asia on jo omien rutiinien ja tapojen kyseenalaistaminen.

–  Yhä useammin huomaan erilaisissa tilanteissa kysyväni itseltäni, että miksi tämä tehdään näin, ja olisiko muitakin vaihtoehtoja, Ulla-Riitta Toivanen miettii.

Kommentoi

Hae Heilistä