Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Ällöstä otuksesta kehittyi oma sarjakuva

Annastina Sonné pitää piirrostyyliään hieman lapsekkaana, mutta lasten sarjakuva Luunaamat ei ole Annastina Sonné pitää piirrostyyliään hieman lapsekkaana, mutta lasten sarjakuva Luunaamat ei ole
Ei yäk, minkä näköinen! Sarjakuvataiteilija Annastina Sonnén, 27, ja Luunaamojen ensimmäiset treffit kesällä 2012 eivät olleet rakkautta ensisilmäyksellä.

Oikeastaan koko juttu sai alkunsa vähän vahingossa, kun Sonné maalasi vesiväreillä pienen kuvan juoksevasta luuranko-otuksesta. Kauas otuksen taakse hän maalasi hetken mielijohteesta luunaamahahmon, joka ei ihastuttanut taiteilijaa yhtään, mutta hän päätti jättää sen kuvaan ärsykkeeksi.

Sitten Sonné maalasi toisen vesivärityön, ja mitä hittolaista, taas se sama ällö otus hahmottui paperille. Tosin tällä kertaa niitä oli kaksi, toinen vähän vanhempi keppi kädessä ja toinen nuoli tikkaria.

Sonné latasi kuvan nettiin, ja taiteilijan yllätykseksi se sai paljon tykkäyksiä ja huomiota. Siitä se ajatus sitten lähti.

Sonné päätti hieman kehitellä hahmoaan, ja alun vesivärikokeilun jälkeen hän vaihtoi työvälineet tussiin ja musteeseen.

Nyt kehitystyö on siinä pisteessä, että joulukuussa Sonné julkaisi ensimmäisen sarjakuva-albuminsa, Maailman vahvin lukki. Toinenkin sarjakuvateos kutkuttelee jo ajatuksissa.

Sonnén sarjakuvien Luunaamat ovat vanhanaikaisen oloisia, hassun runollisesti puhuvia otuksia, jotka rakastavat rauhaa ja välttelevät riitoja.

Poikkeuksena Luulukki, jolla on Sonnén mukaan lupa ollakin vähän erikoinen.

Esimerkiksi Maailman vahvin lukki -sarjakuvassa Luulukki haluaa olla maailman vahvin, minkä myötä se haastaa maailman vahvimman miehen. Eihän siinä loppujen lopuksi kovin hyvin käy.

Joka päivä sarjakuvaideoita mietiskelevälle, paperilapuille ja luonnosvihkoon niitä tallentavalle Sonnélle luunaamoista on tullut viidessä vuodessa tärkeitä olentoja.

– Jos vaikka itse haluaisin kokea jonkin oudon jutun, mutta en pysty sitä kuitenkaan toteuttamaan, panen Luulukin tai jonkun luunaamoista tekemään sen.

– Luunaamat ovat kaikki samannäköisiä ja niitä pystyy käyttämään hyvin monipuolisesti. Myös Luulukkia pystyy käyttämään vaikka millaisissa seikkailuissa, hän taustoittaa.

Sonnén joulukuun alussa omakustanteena julkaisema sarjakuva-albumi on taittoa myöten taiteilijan itsensä tekemä.

Teoksen alkuun hän on sijoittanut strippejä eli lyhyitä 2–4 ruudun sarjakuvia, joiden kautta lukija saa tutustua Luulukki-hahmoon.

Mukana on sekä Sonnén netissä julkaisemia strippejä että muutama ennen julkaisematon. Albumin lopussa on pitkä, 23 stripin Maailman vahvin lukki -tarina.

Sonné on saanut sarjakuvateoksestaan hyvää palautetta, mikä on näkynyt myös myynnissä. Sadan kappaleen painoksesta on kuukaudessa mennyt yli puolet.

Alun perin Kesälahdelta kotoisin oleva, nykyään Joensuussa asuva Annastina Sonné on kuullut äidiltään, että hän olisi piirtänyt ensimmäisen sarjakuvansa joskus alle kouluikäisenä.

Sonnélla itsellään ei ole tästä mitään muistikuvaa, mutta keittiön pöydällä vanhempien jäljiltä lojuneet Aku Ankat hän muistaa hyvin.

Niitä myös Sonné selasi innoissaan, vaikkei lukutaitoa vielä ollutkaan. Hän alkoi haaveilla, että sitten isona hänestä tulisi sarjakuvapiirtäjä, samanlainen kuin Carl Barksista.

Pienestä pitäen piirtämisestä tykänneen Sonnén rima nousi välillä liian korkealle. Hän vertasi omaa työnjälkeään esikuviinsa ja lannistui. Mestarit tuntuivat painivan ihan eri luokassa.

Aallonpohjasta noustuaan Sonné jatkoi sinnikkäästi ja yritti vielä kovemmin, että saisi kehitettyä omasta tyylistään selkeän ja ymmärrettävän.

Sitkeys kannatti.

16-vuotiaana hän huomasi kehittyneensä niin paljon, että alkoi piirtää sarjakuvia ihan vakavissaan. Syntyi ensimmäinen oma sarjakuva, ruotsalaisesta hevarista kertova Ystävämme Östen.

– Aloin piirtää ihan täysillä. Yömyöhälle asti jonnekin kahteen asti aamulla vain piirsin ja piirsin, että saisin tyylistäni tasaisen. Aamuisin ei ihme kyllä yhtään väsyttänyt, Sonné muistelee.

Nykyään Sonné ei jaksa kukkua enää yömyöhälle, mutta piirtäminen on hänestä edelleen mukavaa ja koukuttavaa.

Piirtämällä kun selviää, mitä sarjakuvahahmoille tapahtuu seuraavaksi.

Työhuoneeseen luonnoslehtiön ja valopöydän ääreen Sonné istahtaa yleensä iltaisin koulupäivän jälkeen.

Uusia strippejä syntyy visusti suljetun oven takana, sillä Sonnén ja hänen miesystävänsä liian uteliailla kissoilla, Mörrillä ja Möykyllä on työhuoneeseen porttikielto.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä