Julkaistu 
Anna Tenhu

Karvasuksilla euforiaan

Karvapohjasuksilla hiihtivät jo eskimot, karva oli tehty hylkeestä, tietää Tomi Surakka. Anna Tenhu Karvapohjasuksilla hiihtivät jo eskimot, karva oli tehty hylkeestä, tietää Tomi Surakka.

Hiihtäminen on niin koukuttava harrastus, että latuinto ajaa lajin uudelleen löytäneet jopa ylikuntoon.


Peruskoulusta tuttu pakkohiihto on traumatisoinut niin monet sukupolvet, että suksien päälle lähdetään uudestaan vasta aikuisiällä.
Pitkäaikaisen kokemuksen liikunnanopettamisestakin hankkinut Suksiproffa- hiihtokaupan yrittäjä Tomi Surakka kertoo, että hän on auttanut monet ihmiset pääsemään eroon hiihtotraumastaan.
– Lapset rakastavat lähtökohtaisesti hiihtämistä, Surakka tietää.
Huonot välineet ovat Suksiproffanakin tunnetun Surakan mukaan suurin syy siihen, miksi jotkut vihaavat hiihtoa.
– Ei riitä, että hankkii oikeanlaiset välineet, niitä pitää myös huoltaa. Välillä pitää olla pakkaskelin voitelu ja välillä vesikelin liisteri. Nollakelillä liisteri on alla ja pakkaskelin voitelu siinä päällä, Surakka neuvoo.
– Pitovoiteluun menee aikaa puoli tuntia, vähintään. Uusilla suksilla ei voi mennä suoraan ladulle, niissä ei ole mitään tehdasvoitelua. Pohjalle laitetaan pohjustusparafiini, joka siklataan ja harjataan, sitten päälle keliparafiini ja pitovoitelu kelin mukaan. Vesikelillä liisterivoitelu ja pakkaskelillä purkkivoitelu, Surakka luettelee.
Surakan mukaan helpommallakin voi kuitenkin selvitä.
– Hiihtoharrastus on viime vuosina lisääntynyt räjähdysmäisesti, etenkin perinteisen hiihto. Tähän on yksi syy, tiedätkö mikä se on?
Vastaus on Surakan mukaan karvapohjasuksi, joka on lunastamassa paikkansa pian myös hiihdon maailmancupeissa.
– Rukan maailmancupissa pitovoiteet jäätyivät, jolloin suksi lakkasi pitämästä. Se päivä on tulossa, kun karvapohjasuksella hiihdetään kilpaa eikä ole pito-ongelmia. Maailmancupissa ei karvapohjalla uskalleta vielä hiihtää, koska siellä haetaan maksimiluistoa. Pohjois-Karjalassa ja nuorten SM-tasolla niillä on jo hiihdetty kilpaa, Surakka tietää.

Karvapohja pitää aina
Kun talvikelit vaihtelevat Joensuussakin voimakkaasti pakkaselta plussalle, karvapohjasuksilla pärjää Surakan mukaan koko ajan.
– Karvapohjasuksien ansiosta ihmiset hiihtävät enemmän kuin ikinä ennen. Sanoin jo kaksi vuotta sitten, että perinteinen pitovoitelu tulee jäämään osin historiaan. Silloin minulle naureskeltiin, mutta näin juuri on käymässä.
Karvapohjasuksea ei Surakan mukaan tarvitse juurikaan huoltaa.
– Luistopinnat pitää huoltaa normaalisti ja kerran vuoteen karvat puhdistetaan perusteellisesti. Karvat kannattaa vaihtaa noin 2000 kilometrin jälkeen. Sitä täytyy korostaa, että karvasuksessa pitää olla siirrettävä side, jos haluaa että suksi on monivuotinen. Eri siteen asennolla voi vaikuttaa suksen toimintaan.
Pitovoitelusuksia ei Surakan mukaan kuitenkaan tarvitse hylätä, jos sellaiset on tullut hankittua.
– Tosissaan harrastavilla on kahdet tai jopa kolmet sukset, joissa on eri kelien voitelut. Sinällään karvapohjasuksiin kannattaa sijoittaa, sillä niissä saa tavallaan kolmet sukset yksien hinnalla.
Hiihtoharrastus aiheuttaa myös lieveilmiöitä, sillä Surakan mukaan laji koukuttaa niin voimakkaasti, että osa ei osaa lopettaa hiihtämistä. Hiihtoeuforia voi koitua kohtalokkaaksi.
– Viime talvena eräs nainen hiihti itsensä ylikuntoon. Kyseessä on tavallaan positiivinen ongelma, Surakka muotoilee.

Myyjän kuuluu tietää
Suuri vastuu on Surakan mukaan myös suksien myyjillä.
– Viime talvena luokseni tuli 58-kiloinen nainen, jolle oli myyty 120-kiloisen hiihtäjän sukset. Nainen oli tuskaillut kaksi vuotta, kun ei suksi pidä. Myyjällä pitää olla tosi hyvä tietotaito. Hiihto on lajina äärimmäisen haastava.
Ihmiset luottavat Surakan mukaan suksien myyjään joskus liikaakin.
– Joka vuosi luokseni tulee kymmenittäin näitä ihmisiä, jotka syyllistävät itseään, että eivät osaa hiihtää kun sukset eivät toimi, vaikka vika on koko ajan ollut vääränlaisissa välineissä.

 


Karjalan Heili kysyi katugallupissa: Hiihdätkö nyt tai aiotko hiihtää tulevaisuudessa?

 

Julia Mustonen,
Joensuu
– En hiihdä. Viimeksi hiihdin koulun liikuntatunnilla, se tuntui vähän väkinäiseltä. En usko, että tulen koskaan enää hiihtämään. Olisi hyvä, jos kunnolliset välineet tarjottaisiin kaikille koulun puolelta. Koulussa hiihdon voisi korvata vaikka luistelulla.

Juuso Tanskanen,
Ylämylly
– Viime talvena hiihdin edellisen kerran ammattikoulussa. En varmaankaan ala koskaan harrastaa hiihtoa. Käyn kuntosalilla.

Ida-Maria Nevalainen,
Nurmes
– Nurmeksessa on paljon hiihdon harrastajia, mutta minä en hiihdä. Se ei oikeastaan kiinnosta. Sukset ja monot maksavat aika paljon, se vaikuttaa varmasti kiinnostukseen.

Anni Surakka,
Joensuu
– Hiihtäminen tuntui yläasteella pakkopullalta, enkä hiihdä nykyisinkään. Huonot välineet vaikuttavat varmasti kiinnostukseen.

Kommentoi

Hae Heilistä