Julkaistu    |  Päivitetty 
Anna Tenhu

Salaperäisen juttusarjan takana

Anders Palmin mielestä suomalaisissa on vain yksi huono piirre: he eivät ymmärrä, kuinka hyviä he ovat. Anders Palmin mielestä suomalaisissa on vain yksi huono piirre: he eivät ymmärrä, kuinka hyviä he ovat.

Anders Palmista piti tulla ammattisotilas, mutta hän päätyi lopulta kirjoittajaksi.

 

Karjalan Heilin Salaperäinen profiili -juttusarjan takaa löytyy herra nimeltään Anders Palm.  Palm paljasti haastattelussa muun muassa sen, miten hän päätyi Tukholman suurimmista lehtitaloista kirjoittamaan pieneen paikallislehteen.

 

Kuka on Anders Palm?

Synnyin 9.9.1940 Tukholmassa. Minusta piti tulla ammattisotilas, mutta tulikin toimittaja ja kirjoittaja.

 

Mistä syntyi rakkaus kirjoittamiseen?

Tajusin aika myöhään haluavani kirjoittajaksi. Alunperin olen luokanopettaja. Opetin abiturientteja historiassa ja politiikan tutkimuksessa. Aloitin kirjoittamisen vasta 28-vuotiaana, samoihin aikoihin kun toimin opettajana. Täysiaikainen kirjoittaja minusta tuli vasta 34-vuotiaana.

 

Miten elämäsi on muuttunut sen jälkeen kun ryhdyit ammattikirjoittajaksi?

Minusta on tullut onnellinen. Olin aikoinaan kihloissa, siitä suhteesta minulla on kaksi lasta. Silloinen kihlattuni koki, että teen liikaa töitä, ja se suhde päättyi siihen. Vuonna 1982 tapasin nykyisen vaimoni Raisan, hän on minulle kaikki kaikessa.

 

Millainen kytkös sinulla on Joensuuhun?

Vaimoni on Joensuusta kotoisin. Tavatessamme Raisa  työskenteli postitoimistossa Tukholmassa. Raisassa yhdistyvät kaikki suomalaisten parhaat piirteet. Hän on rauhallinen ja harkitseva eikä hän pelleile turhaan. Hän on tyylitietoinen ja ahkera. Olisi hänessä sata muutakin piirrettä, mitä kehua. Suhteemme alussa seikkailimme paljon ulkomailla. Kävimme Raisan kanssa etsimässä sukupuuttoon kuollutta Tasmanian tiikeriä, koska yksilöitä huhuttiin elävän vielä Tasmaniassa. 

 

Minkälainen toimittajan urasi alku konkreettisesti oli?

Työskentelin Ruotsissa journalistina useissa isoissa lehdissä. Olin muun muassa seuraamassa Apollo11:n laukaisua Yhdysvalloissa yhtenä seitsemästä ruotsalaisesta journalistista. Kaiken kaikkiaan paikalla oli 3500 journalistia, joista 1000 oli ulkomailta. Suomestakin siellä oli 4 toimittajaa, mutta Neuvostoliitosta ei yhtään.

 

Minkälaista oli seurata avaruusaluksen laukaisua, ymmärsitkö asian suuruuden sillä hetkellä?

En ikinä unohda sitä hetkeä. Olin erittäin kiinnostunut avaruudesta ja siihen liittyvistä artikkeleista. Olin paikalla jo viikkoa ennen itse aluksen laukaisua. Innostukseni kasvoi päivä päivältä. Olen tavannut myös astronautteja ja vieraillut muun muassa Neil Armstrongin kotona, mutta en tavannut häntä henkilökohtaisesti. Siitä tapahtumasta syttyi rakkauteni tähtitieteeseen ja siitä kirjoittamiseen.

 

Minkälaisia artikkeleita tykkäät kirjoittaa?

Minulle kerrottiin, että en voi kirjoittaa pelkästään avaruudesta, joten aloin kirjoittaa populaaritieteestä, veneistä, kuumailmapalloista,  tulivuorista, autoista, eläimistä... kaikesta, mikä kiinnosti itseäni.

 

Miten Salaperäinen profiili -juttusarja sai alkunsa?

Aloin kirjoittaa Suomen ja Ruotsin historiasta. Henkilöhistoriat kiinnostivat myös. Myin Salaperäisen profiilin 25 vuotta sitten 185 lehteen ja kuuteen eri maahan, pääosin Skandinaviaan. En olisi saavuttanut menestystäni ilman vaimoani, hän on mahdollistanut kirjoittamiseen keskittymisen ja auttanut minua myymään kirjoituksiani lehdille. Tällä hetkellä Salaperäistä profiilia julkaistaan Suomessa kolmessa eri lehdessä. Turussa, Joensuussa ja sitten ruotsinkielisessä, eläkeläisille suunnatussa lehdessä.

 

Onko juttusarjasi punainen lanka oivallettu?

Profiilin idea ei ole niinkään siinä, kuka henkilö on, vaan se tarina ihmisestä julkisuuskuvan takana. Miten on noustu sankariksi kuoleman jälkeen? Se, kuinka tyhmiä tai onnekkaita nämä ihmiset ovat, ja kuinka onni voi kääntyä. Onni on vain lisämauste itse luomassasi menestyksessä. 

 

Miten päädyit juttusarjoinesi Karjalan Heiliin?

Vierailemme pari kertaa vuodessa vaimoni sukulaisia tapaamassa Joensuussa. 

Kävelin Heilin toimitukseen sisälle ja silloinen päätoimittaja Arttu Käyhkö vaikutti alussa siltä, että hän aikoo heittää minut pihalle. Oletan, että hän piti minua hulluna. Hän kuitenkin ymmärsi nopeasti, että tämä juttusarja on jotain erilaista, josta lukijat pitävät. 

Heilissä annetaan myös hyvät palkinnot, joten vastaaminen kannattaa. Joissakin lehdissä palkinnot ovat niin huonoja, että ne eivät houkuttele vastaamaan. Kun vastaamisesta saa hyvän palkinnon, juttusarjaa seurataan ja vastaajille tulee tunne, että heistä välitetään.

 

Miten kuvailisit suomalaisia ihmisiä?

Suomalaisissa on vain yksi huono piirre. He eivät ymmärrä, kuinka hyviä he ovat. Suomalaiset pitävät vinoilusta ja ovat avoimia mieleltään. Painottaisin, että vaimoni sukujuuret ovat Pälkjärveltä Karjalasta, ja siirtokarjalaiset ihmiset ovat erilaisia kuin muut suomalaiset.

 

Koetko siis, että karjalaiset poikkeavat muista suomalaisista?

Mannerheim on sanonut, että siirtokarjalaiset rakastavat maataan erityisellä tavalla. Karjalaisilla ihmisillä on ainutlaatuinen taipumus ottaa ilo mukaan kaikkeen ja nauraa myös ikävillä hetkillä. Karjalaiset nauroivat evakkomatkallaan, vaikka se oli raskasta aikaa, kun kaikki piti jättää taakse. Vaimoni ystävät olivat kuulemma kauhuissaan, kun he kuulivat, että evakkomatkalla oli naurettu. 

 

Minkälaisia juttuideoita sinulla olisi tarjota Karjalan Heiliin?

Heiliin voisi tulla kisa, missä etsitään paksuinta puuta. Pisimpiä puita eivät ihmiset voi itse mitata, mutta puun paksuuden voi. Aina löytyy isompi puu, ja kärkipaikka vaihtuisi joka kerta, kun löytyy paksumpi. Voittaja voisi saada vaikka neljä lippua elokuviin.

Kommentoi

Hae Heilistä