Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Jännitys suli, kun Chydenius istahti pianon ääreen

Kaj Chydenius ja Talvi-Maaria Turunen konsertoivat keskiviikkona Helsingissä. Ensi perjantaina on Joensuun vuoro. Kaj Chydenius ja Talvi-Maaria Turunen konsertoivat keskiviikkona Helsingissä. Ensi perjantaina on Joensuun vuoro.
Talvi-Maaria Turunen tunnustaa, että Kaj Chydeniuksen tapaaminen jännitti.

–  Kyseessä on kuitenkin suorastaan ikoninen hahmo, jonka elämäntyötä kunnioitan suuresti, Turunen muistelee hetkeä, jolloin hän meni Chydeniusta vastaan Joensuun lentoasemalle.

Oli kevät 2015 ja Cydenius oli tulossa Sointulaan yhteiskeikalle Tiina Pitkäsen kanssa.

Turunen meni säveltäjää vastaan siksi, että koulunsa 150-vuotisjuhlia valmistellut Lyseon lukion rehtori Petri Lehikoinen oli saanut idean, että Joensuun areenalla voisi esiintyä yhdessä kaksi koulun kasvattia, 8B-luokalta keväällä 1957 kirjoittanut Kaj Chydenius ja keväällä 2004 IB-linjalta oman valkolakkinsa saanut Talvi-Maaria Turunen.

Olihan Turunenkin ehtinyt maailmalla pyörähtää ja klassiseksi laulajaksi kouluttautua, mutta Chydeniuksen nimi tuo sentään suomalaisille aivan oman tunnelatauksensa.

–  Jännittihän se, mitä hän laulamisestani tykkää. Tiesin, että en ole sen tyyppinen laulaja, joiden kanssa hän oli aikaisemmin työskennellyt, Turunen muistelee.

Nuoren laulajan jännitys suli viimeistään silloin, kun kokenut säveltäjä istahti Lyseon lukion musiikkiluokassa pianon ääreen.

–  Huomasin, että sieltä tuiman ulkonäön alta paljastui lämmin tyyppi, jolla on vielä hitsisti huumorintajua.

Nyt, runsaat kaksi vuotta myöhemmin, kaksikolla on takanaan useita yhteisiä musisointituokioita.

Harjoituksia on pidetty muun muassa viime joulukuussa KOM-teatterin ravintolanäyttämöllä järjestetyn konsertin vuoksi.

Viime keväänä Lyseon lukion lakkaisjuhlaan saapuneet yllätettiin, kun koulun entisten oppilaiden esiintymisnumeroon astelikin harvinaisen tasokas pianisti-laulajaduo.

Tänä syksynä kaksikko on ajankohtainen Kotimaani ompi Suomi -konsertin vuoksi.

Keskiviikkona Chydenius ja Turunen esiintyivät Helsingissä kulttuurikeskus Stoassa, ja ensi perjantaina on Joensuun konsertin vuoro.

–  Yhteistyömme punaisena lankana on Kajn keksimä missio: minun tulee oppia ainakin sata hänen parasta lauluaan, Turunen kertoo.

Puhelimesta kuuluu miehekkään äänen lämmin nauru, kun Karjalan Heili kertoo Chydeniukselle, mitä Turunen on Joensuussa lausunut.

–  En minä niin sanonut. Sanoin, että kun olen tehnyt monta sataa sellaista laulua, jotka sopisivat hänelle, niin kunhan nyt saadaan aluksi laulettua niistä sata.

Ja mitkä Chydenius-laulut sitten sopivat Turuselle?

–  Hän on runsas, hyvä-ääninen laulaja ja taitava tulkitsija. Olen valinnut lauluja, joissa uskon hänen pääsevän parhaisiin tuloksiin.

Saman suuntainen on Turusen vastaus, kun kysymys esitetään hänelle Pielisjoen tuntumassa aurinkoisena syysmaanantaina:

–  Semmoiset laulut, jotka vaativat teknisesti enemmän, sopivat minulle. Nautin pitkän linjan lauluista, joiden ääriäänet ovat kaukana toisistaan.

Kotimaani ompi Suomi -konsertti sisältää 20 suomalaisten runoilijoiden teksteihin tehtyä sävellystä plus encore päälle.

Turusen mukaan tarjolla on monipuolinen kattaus runoja, joita yhdistää jäljittelemätön ja selvästi tunnistettava Chydeniuksen sävelkieli.

–  Tekstit merkitsevät minulle todella paljon, ja niiden täytyykin merkitä. En usko, että semmoinen laulaja voisi tehdä Chydeniuksen kanssa yhteistyötä, jolle runo on toisarvoinen.

Ja millainen Suomi sitten avautuu Joensuussa nyt kuultavista lauluista?

–  Siellä on paljon tunteita, Turunen vastaa.

–  Näiden tekstien ja tunnelmien perusteella ei pidä ollenkaan paikkaansa se väite, että suomalaiset olisivat jäyhiä ja tunteettomia. Siellä on kaipuuta, tuskaa ja ikävää, mutta on siellä myös tosi paljon rakkautta, ja siellä uskalletaan unelmoida.

Konserttiin on koottu tekstejä eri aikakausien suomalaisrunoilijoilta.

–  Vanhin on Jaakko Juteini (1781–1855), joka oli oikeastaan ensimmäinen, joka kirjoitti kunnollista runoutta suomeksi, Chydenius kertoo.

–  Nuorin on sitten Jukka Itkonen, se 1951 syntynyt poika. Muut ovat siltä väliltä. Itse kun olen suomenruotsalainen, niin Runeberg ja Claes Andersson edustavat suomenruotsalaisuutta, suomennettuina tosin.

Chydenius, syntynyt 1939, luettelee Kiven, Leinon, Mustapään, Sarkian ja Haavikon ja lähestyy oman sukupolvensa runoilijoita:

–  Onhan siellä kaikki nämä nuoret: Mikkola ja Mukka ja Aulikki Oksanen. Yksi laulu per nuppi, niin että konsertti antaa kohtalaisen kuvan suomalaisesta runoudesta.

Turunen huomauttaa, että Chydeniuksen sävellyksiinsä käyttämien runoilijoiden kirjo on valtava.

–  Koko ajan hän etsii uutta, ja maailmassa on kauniita runoja ja hyviä runoilijoita, Turunen sanoo.

–  Uskon, että mitä enemmän teemme Kajn kanssa yhteistyötä, hänelle tulee varmaan vaisto myös runoista, jotka minulle sopivat. Minähän olen kaikkiruokainen ja tykkään erilaisista haasteista ja siitä, että on samaistuttavaa.

Ainakin sata Chydenius-laulua siis Turusen pitäisi näin alkuun oppia. Montako on tässä vaiheessa hallussa?

–  Tässä tullaan siihen, mikä on todellista oppimista, Turunen huomauttaa.

–  Ollaan me varmaan hänen kanssaan jo yli 50:n menty, jos puhutaan lauluista, joita olemme yhdessä käyneet läpi. Ehkä laulaja voi sanoa todella osaavansa laulun sitten, kun hän on esittänyt ja tulkinnut sen elävälle yleisölle. Tämän konsertin jälkeen olemme menossa ehkä 30–40 välissä.

Chydenius pohtii, että aina kun tavataan, lauletaan vanhat pois ja makustellaan uusia. Säveltäjä päätyy samaan arvioon kuin laulajakin: saattaa sadasta puolet olla koossa, jos puhutaan lauluista, joita on yhdessä harjoiteltu.

–  Lyseon juhlassa huomasin tutustuvani tosi lahjakkaaseen laulajaan ja sanoin, että ei tämä yhteistyö näihin viiteen lauluun saa loppua, Chydenius sanoo.

–  Niinpä olemme jatkaneet ja ajattelen, että taidetaan jatkaa siihen saakka, kunnes minua ei enää ole.

Kommentoi

Hae Heilistä