Julkaistu 
Aimo Salonen

Kola löysi jo Durham-yhteyden

Kari Kola kumppaneineen käy nyt tiukkoja neuvotteluja, mutta samaan suuruusluokkaan on sentään päästy Suomen yliopistokiinteistöt Oy:n kanssa käytävissä keskusteluissa. Aimo Salonen Kari Kola kumppaneineen käy nyt tiukkoja neuvotteluja, mutta samaan suuruusluokkaan on sentään päästy Suomen yliopistokiinteistöt Oy:n kanssa käytävissä keskusteluissa.

Viikonloppuna julkistettu uutinen toi runsaasti lisätukea Botanialle.


Valotaiteilija Kari Kola on luottavainen.

– Ihmettelen, jos kauppaa ei synny, Kola tiivisti tilanteen tiistaina puoliltapäivin.

Kyse on Botaniasta, kasvitieteellisestä puutarhasta, joka kuului aikoinaan Itä-Suomen yliopistolle, ja jota yliopiston luopumisen jälkeen on pyörittänyt Botanian ystävät ry.

Kun vapaaehtoisvoimin pyörivän yhdistyksen resurssit tulivat vastaan, paikalle on etsitty jatkajaa. Takana on nyt loppuviikko, viikonloppu ja alkuviikko, jonka aikana tapahtui paljon.

Torstai-iltana Kola ja hänen kumppaninsa Teemu Purmonen ja Markku Pesonen jättivät oman ostotarjouksensa Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:lle, joka omistaa puutarhan kiinteistöineen. Perjantaina Kolan, Purmosen ja Pesosen hanke uutisoitiin ja maanantaina, ensimmäisenä arkipäivänä, tuli Yliopistokiinteistöjen vastatarjous.

– Hinta on yhä aika kova, mutta nyt olemme sentään samassa suuruusluokassa. Heti tämän jälkeen lähden selvittelemään, miten me tarjoukseen reagoimme, Kola sanoi Botanialla kahvia juodessaan.


Tärkeä paikka

Kolan luottamusta lisää hyvä neuvotteluhenki, jota Yliopistokiinteistöt on soittanut, sekä tunne siitä, että niin Joensuun kaupunki kuin muutkin paikalliset instanssit antavat taustatukea, vaikka niillä ei olekaan mitään suoranaista tekemistä kaupanteon kanssa.

– Jo perjantaina, kun tästä tuli julkista, näki, kuinka tärkeä tämä paikka on ihmisille, Kola sanoo.

– Kymmenet ellei jopa sadat ihmiset ovat ottaneet minuun yhteyttä ja kysyneet, miten he voivat auttaa.

Kola korostaakin, että Botania ei ole pelastettu sillä, että Yliopistokiinteistöjen kanssa päästään sopimukseen, ja että paikat laitetaan kuntoon. Lopullisen pelastukset tuovat, jos tuovat, paikalliset ihmiset ja Botaniaan mahdollisesti tulevat turistit.

– Totta kai tässä on helvetillinen rahallinen riski. Puhutaan joistakin miljoonista, että tämän saa kuntoon ja vietyä eteenpäin. Varmaan yli miljoona palaa jo siihen, että tämän tason saa ylläpidettyä.

Nykyinen taso ei kuitenkaan Kolan mukaan riitä.

– Pitää tässä olla muutakin, vaikka fokus olisikin kasveissa.


Durhamin puutarhuri

Kolalla on kansainvälisiäkin visioita.

– Selvisi tässä semmoinenkin hauska juttu, että kun olen lähdössä marraskuussa Englantiin Durhamiin tekemään yhtä valoteosta, niin Durhamin kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhuri on käynyt Botanialla montakin kertaa...

Kola syventyy etsimään puhelimestaan ylipuutarhuri Michael Hughesin Joensuun-käynnistä kertovaa lehtijuttua ja riemastuu:

– Tämän on Karjalan Heilin juttu!

Arkistotarkastus paljastaa, että entinen ylipuutarhuri Marja Aalto oli kirjoittanut Durham-yhteydestään Heilissä pyörittämäänsä Botanian puutarhapalstaan  2.3.2012.


Siementenlajittelija

Mutta mikä oikein sai Kolan kiinnostumaan Botaniasta?

– No mullahan on tähän henkilökohtainen kytkös, mies naurahtaa.

– Ennen kuin lähdin tekemään valoja, ennätin saada 2000-luvun alussa Botanialta siementenlajittelijan paikan 45 minuuttia ennen kuin selvisi, että pääsin harjoittelijaksi kaupunginteatterille. Piti tehdä päätös, lähdenkö valojen ja äänen vai siementen maailmaan.

Kola valitsi valon ja äänet, mutta on hänelle riittänyt töitä myös Botanialla.

– Ensimmäisen työni tänne tein 2002, kun joogaopettajallani Oili Viskarilla oli täällä soolotanssiteos, Kola kertoo.

– Ja sittenhän täällä järjestettiin paljonkin juttuja, kun 2012 tuli uhka kiinni menosta.

Kommentoi

Hae Heilistä