Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Raju oli kahden maailman kohtaaminen

Alina Kuusisto sai jo lapsena monipuolisen näkökulman politiikkaan: oma suku oli maalaisliittolaista ja kaveri taistolaisperheestä. Aimo Salonen Alina Kuusisto sai jo lapsena monipuolisen näkökulman politiikkaan: oma suku oli maalaisliittolaista ja kaveri taistolaisperheestä.

Alina Kuusiston väitöskirja tuo esiin hämmennyksen, jota Joensuun korkeakoulun politisoituminen toi pieneen kaupunkiin.

 

Onko väitöskirjasi avaus uudenlaiseen tutkimukseen, Alina Kuusisto?

– On se avaus ainakin siihen suuntaan, että yliopistojen politisoitumista kokonaisvaltaisesta vinkkelistä ei ole aiemmin tutkittu, Kuusisto vastaa. Puhe on Kuusiston väitöskirjasta Korkeakoulun punainen aave – Keskustelu Joensuun korkeakoulun politisoitumisesta 1970-luvun sanomalehtikirjoittelussa ja muistelupuheessa.

Väitöskirja tarkastetaan ensi perjantaina. Vastaväittäjänä toimii Helsingin yliopiston professori Laura Kolbe, joka itse on tutkinut Helsingin yliopiston ylioppilaskuntaa, joka liittyy Helsingin opiskelijaradikalismiin.


Monia jännitteitä

 

Onhan suomalaista yliopistomaailmaa tutkittu. Jokaisesta yliopistosta on tehty omat historiansa. Ylioppilaskunnistakin on kirjoitettu, samoin poliittisista opiskelijajärjestöistä. Vähemmälle on jäänyt tutkimus siitä, miten yliopistot ovat vaikuttaneet omaan alueeseensa.

Kuusiston väitöskirja avaa sitä hämmennystä, jota vasemmistolaisten yliopistoihmisten tulo aiheutti pienessä kaupungissa, jolla ei ollut akateemista perinnettä, ja joka oli odottanut omalta yliopistoltaan jotain aivan muuta kuin mihin törmättiin.

– Olihan se aika raju kohtaaminen, Kuusisto tiivistää.

– Joensuu oli aika konservatiivinen, oikeistovoittoinen pikkukaupunki, jonne tuli Helsingistä nuoria opiskelijaliiketaustaisia tai ainakin Helsingissä opiskelleita nuoria tutkijoita.

Kuusiston väitöskirjassa tulee esiin monenlaisia jännitteitä: oli Joensuun vanhan eliitin ja tulokkaiden väliset jännitteet, korkeakoulun sisällä oli vanhojen seminaarilaisten ja uusien tulokkaiden väliset jänniteet, oli poliittisten opiskelijajärjestöjen väliset jännitteet.

Vasemmiston sisälläkin oli jännitteitä, mikä tulee esille Kuusiston haastatteleman miesopiskelijan muistelussa:

...näillä vanhoilla taistolaisilla, eihän niillä ollut minkään näköstä, nehän oli seksistisiä öykkärisikoja sukupuoliasioissa. Ihan hävetti niiden jutut.


Ideoita jatkoon

Niin kiinnostava avaus Kuusiston tutkimus on, että herää kysymys mahdollisesta jatkotutkimuksesta.

– On minulla joitakin tuohon liittyviä jatkotutkimusideoita, Kuusisto vastaa.

– Yksi on se, miten tämän ajan yliopistotaustaiset poliittiset toimijat kokevat kaksoisroolinsa: vedetäänkö heitä kahteen suuntaan vai pystyvätkö he hyödyntämään politiikassa omaa taustaansa.

Menneillä vuosikymmenillä oli paljon poliitikkoja, joilla oli yliopistotaustaa. Kuusisto pohtii, että nykyisen he tuntuvat painottuvan vasemmistoon ja vihreisin.

Yksi näkyvä esimerkki on vihreiden varapuheenjohtaja, köyhyystutkija Maria Ohisalo.

– Ehkä voisin harkita myös kansainvälistä perspektiiviä, Kuusisto pohtii.

– Muissakin pohjoismaissa, esimerkiksi Norjan Tromssassa ja Ruotsin Uumajassa, on saman tyyppisiä pieniä maakuntayliopistoja.


Alina Kuusiston väitöstilaisuus alkaa perjantaina 15. syyskuuta kello 12 Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen Natura-rakennuksen auditoriossa N100. Vastaväittäjänä toimii Helsingin yliopiston professori Laura Kolbe ja kustoksena dosentti Arto Nevala Itä-Suomen yliopistosta.


Kommentti: Nyt on romaanin aika

Alina Kuusiston väitöskirja on vastaus oivallukseen, joka iski pari kesää sitten oluen aktivoimiin aivoihin.

Tuli kuunneltua terassilla maalaissosialistiälykköä, joka oli opiskellut Joensuun korkeakoulussa 1970-luvulla. Jutuissa avautui näkökulma pikkukaupunkiin, jonka luonne muuttui täysin, kun vastaperustettuun korkeakouluun pölähti joukko nuoria opettajia ja opiskelijoita, jotka muuttivat äkillisesti koko kaupungin ilmapiirin.

Kuulija innostui: kirjaksihan tuo on saatava – joko tutkimukseksi tai romaaniksi.

Joensuussa on nyt avattu tutkimus korkeakoulun vaikutuksesta kaupunkiinsa. Koko maallekin oli merkittävä tuo aikakausi, jolloin uusia korkeakouluja ja yliopistoja synnytettiin maakuntiin. Ouluun perustettiin ensimmäinen niin sanottu uusi yliopisto vuonna 1958, Lappi sai viimeisimpänä omansa 1979. Joensuun korkeakoulu aloitti syksyllä 1969.

Tutkimus jatkukoon, mutta missä on se Suuri Joensuulainen Yliopistoromaani? Aihetta on toki sivuttu ainakin Heikki Turusen romaaneissa, joissa istutaan samoissa ravintoloissa – Jokelassa ja Teatteriravintolassa – joissa Turusen seurassa istui myös yliopistosivistyneistö.

Joku voisi vain kirjoittaa romaanin, jonka päähenkilöinä ovat korkeakouluihmiset. Kuusiston väitöskirja, niin tieteellistä tekstiä kuin onkin, tarjoaa oivaa aineistoa vaikka romaanin taustaksi.

”Punainen Anni” eli professori Annika Takala voisi vilahtaa tarinassa. Kiehtovalta vaikuttaa Niinivaaran teiniporukkakin, joka kääntyi taistolaiseksi yhden kesän aikana.

Nuoret, lasten kanssa kaupungilla liikkuvat taistolaisisät voisivat ihmetellä vanhojen korpikommunistien sovinismia. Voisi kai romaanissa Heikki Turusen oloinen kirjailijakin väitellä ravintolassa Anneli Saulin oloisen näyttelijän kanssa.

Luonnollisesti tarinaan kuuluisi Joensuun kehittyvä musiikkielämä, johon siihenkin junan korkeakoulukaupunkiin tuomilla ihmisillä oli oma vaikutuksensa.

Kuka ottaa haasteen vastaan?


Aimo Salonen

Kommentoi

Hae Heilistä