Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna-Mari Lappalainen

Auttajien määrä lähti lapasesta

Hanna Tolvanen ja Anna-Sofia Heikkinen toimittavat KuituKeijun lankapuodista sukat ja pipot solunsalpaajayksikköön. Hanna Tolvanen ja Anna-Sofia Heikkinen toimittavat KuituKeijun lankapuodista sukat ja pipot solunsalpaajayksikköön.
Kun muutaman vuoden sisällä joensuulaisen Hanna Tolvasen toinen läheinen sairastui syöpään, huomasi hän Pohjois-Karjalan keskussairaalan kovan tarpeen villasukille ja pipoille. Tolvanen oli ollut jo kauan töissä yhteispäivystyksessä ja hoitanut sitä kautta syöpäpotilaita, mutta läheisten solunsalpaajahoitojen myötä sytostaattihoitoyksikkö kävi hänelle tutummaksi. Potilaiden vaihtuvuus yksikössä on todella suuri, mikä lisää avun tarvetta.

– Olen käynyt yksikössä läheisten hoitojen kautta, ja siellä on oikeasti todella kylmä. Lääkkeiden myötä monilla potilailla lähtevät hiukset, ja rupesin miettimään, kuinka voisin omalta osaltani tehdä hyvää ja olla avuksi. Kysyin osaston työntekijöiltä, että olisiko käsitöille tarvetta, ja he ottivat siellä heti kopin, Tolvanen kertoo.

Tolvanen kertoi ideastaan ystävälleen Anna-Sofia Heikkiselle, joka harrastaa aktiivisesti neulomista. Heikkinen ehdotti Facebook-ryhmän perustamista, ja loppu onkin, jos ei nyt aivan historiaa, niin ainakin lähtenyt käsistä.

– Tämän viikon alussa ryhmässä oli 43 jäsentä, ja nyt, kaksi päivää myöhemmin, meitä on jo 110, Heikkinen iloitsee.

Samaan aikaan Surakan pihapiirissä sijaitsevan KuituKeijun lankapuodin yrittäjä Tuija Kinnunen pohti omalla tahollaan jonkinlaisen hyväntekeväisyystoiminnan liittämistä puotinsa yhteyteen. Neulojaharrastaja Heikkinen ehdotti Kinnuselle ideaa sytostaattihoitoyksikölle lahjoittamisesta, ja Kinnunen lähti heti mukaan.

Anna-Sofia Heikkisen mukaan ainakaan tiedossa ei ole aiempia vastaavia kampanjoita Joensuun alueella.

– Syöpäyhdistys on lahjoittanut pieniä määriä jossakin vaiheessa. Muualla Suomessa hoitajat ovat vedonneet siihen, että vastaavalle olisi tarvetta, ja tiedän, että ainakin Turussa ja Tampereella on ollut joitakin isoja kampanjoita, Tolvanen kertoo.

Heikkisen mukaan monilla neulonnan harrastajilla saattaa lojua nurkissaan kasoittain käyttämättömiä neulontatöitä, joille ei ole löytynyt käyttäjiä, minkä vuoksi sytostaattihoitoyksikölle lahjoittaminen voi olla monelle ihanteellinen ratkaisu.

– Minullekin neulominen on sellaista ajanvietettä, jota teen samalla, kun katson telkkaria, jotta en pureskelisi kynsiäni, Heikkinen naurahtaa.

– Kun miettii oman panostukseni määrää verrattuna siihen, kuinka paljon iloa ja hyvää oloa yksi pipo voi jollekin toiselle tuottaa, niin ei siinä ole kahta sanaa sanottavana.

Kiinnostuneet voivat tuoda sukkia ja pipoja suoraan KuituKeijun lankapuotiin, josta Tolvanen ja Heikkinen toimittavat työt sytostaattihoitoyksikköön.

Tolvanen kertoo vieneensä tiistaina yksikköön parikymmentä sukkaparia, ja seuraavaan päivään mennessä KuituKeijun lankapuotiin oli tuotu jo 72 uutta sukkaparia sekä 18 pipoa. Tarvittavat tiedot töissä käytettävistä materiaaleista ja toimituksesta saa suoraan lankapuodista sekä Tolvasen perustamasta suljetusta Facebook-ryhmästä Villasukkia ja puuvillapipoja solunsalpaajahoidoissa käyville Joensuu.

– Tärkeintä on, että pipot valmistetaan luonnonkuiduista, kuten bambulangasta. Päänahka on todella herkkä eikä pipo saa hiostaa tai kutittaa. Siksi esimerkiksi akryylia ei kannata käyttää. Sukkien materiaalilla ei ole niin suurta merkitystä, Heikkinen neuvoo.

– Ajattelimme syksyn aikana pitää tässä lankapuodissa halukkaille sellaista sytopipon neulontakahvilaa, vaikka ihan for dummies -tyyppisestikin, jotta mukaan voivat tulla myös sellaiset henkilöt, jotka eivät ole aiemmin harrastaneet neulomista. Ensimmäinen tapaaminen on jo sovittu 23. syyskuuta, Kinnunen lisää.

Kommentoi

Hae Heilistä