Julkaistu    |  Päivitetty 
Niina Turunen

Riskilajit vaativat kattavaa vakuutusta

Kamppailulajeihin kuuluva taekwondo kuuluu vakuutuksissa samaan riskiluokkaan kuin jääkiekko, koripallo ja ratsastus. Kamppailulajeihin kuuluva taekwondo kuuluu vakuutuksissa samaan riskiluokkaan kuin jääkiekko, koripallo ja ratsastus.
Äkkiseltään tuntuu oudolta ajatukselta, että kamppailulajien turvallisuustasoa voisi arvottaa. Arviointi perustuu kuitenkin kerättyyn aineistoon.

– Saamme korvauspuolella dataa, jonka avulla voimme tarkentaa hinnoittelua. Esimerkiksi ikä ja postinumero saattavat vaikuttaa vakuutuksen hintaan, vakuutusyhtiö Ifin henkilövakuutusten tuotepäällikkö Piia Kononen kertoo.

–  Kaupungin sisällä ei ole suuria hintaeroja, mutta yksityispuolen palveluja saatetaan käyttää eri tavoin.

Ifilä on urheilulajeissa riskiluokat ykkösestä neloseen, ja kamppailulajit kuuluvat luokkaan kolme. Samaan luokkaan kuuluvat myös muun muassa jääkiekko, koripallo ja ratsastus.

– Tarkastelemme vahinkodataa pitkällä aikavälillä ja teemme arvioita sen mukaan. Toki riskiluokkia päivitetään tarpeen tullen, jos katsotaan, että urheilulajin riskialttius kasvaa tai vähenee.

Vahinkotapauksissa If uskoo pääasiassa asiakkaan kertomusta.

– Tarvittaessa voimme pyytää hoitohistoriaa lääkäriasemilta. Väärinkäytöksiä tapahtuu harvoin, sillä asiakkaat pääsääntöisesti ottavat vakuutuksen ajoissa. Jos vakuutus on tullut vastikään voimaan, saatetaan tarkistaa, onko taustalla samankaltaisia vammoja, Piia Kononen kertoo.

Kamppailulajien musta hevonen on vapaaottelu, jota If ei vakuuta ollenkaan.

– Vapaaottelu on riskiluokaltaan hyvin korkea ja siinä on hyvin vapaat säännöt, Kononen kertoo.

Kamppailu-urheiluseurat eivät perinteisesti vakuuta itse jäseniään. Tähän on monta syytä.

– Omassa vakuutuksessa on useita hyviä puolia. Kun urheilija vakuuttaa itse itsensä, hän tietää mitä vakuutus kattaa, Kononen sanoo.

Jos seurat vakuuttaisivat itse jäseniään, siinä voisi ilmetä useita ongelmia. Jäsenmaksut nousisivat korkeiksi, jolloin luultavasti otettaisiin kevyempi vakuutus, joka ei riittäisikään kattamaan vammoja.

–  Lisäksi vakuutuksissa edellytetään, että vakuutuksen on oltava voimassa silloin kun onnettomuus tapahtuu ja usein myös kulujen syntyhetkellä. Seuran vakuutus olisi voimassa niin pitkään kun jäsen kuuluu seuraan, kun taas henkilökohtainen vakuutus on jatkuvasti voimassa, Kononen kertoo.

–  Monissa tapaturmavammoissa yksi leikkaus ei riitä ja hoito saattaa kestää useamman vuoden. Lisäksi oma vakuutus on usein voimassa kamppailulajin lisäksi myös muussa urheilussa ja vapaa-ajalla, Kononen perustelee.

Joensuun Taekwondon puheenjohtaja Asta Kangasjärvi kertoo, että seuran jäsenet vakuuttavat itse itsensä.

– On jokaisen omalla kontolla tarkistaa, kattaako oma tapaturmavakuutus kamppailulajit. Totta kai kerromme vakuutuksista aloittajille ja pyydämme heitä tarkastamaan oman vakuutuksensa. Emme kuitenkaan edellytä vakuutusta tai tarkista, onko sitä olemassa.

Tärkein seikka tapaturmien ehkäisyssä on turvallinen harjoittelu.

– Tämä tarkoittaa sitä, että lämmittelemme kunnolla, erityisesti niveliä ja valvomme, että harrastajilla on tarpeeksi tilaa harjoitella. Treenin lopuksi palautellaan kehoa, Kangasjärvi kuvailee.

Kangasjärvi kokee, että seura tiedottaa vakuutuksista tarpeeksi.

– Tarvittaessa neuvomme jäseniä vakuutusasioissa tai ohjaamme heidät tietävämmän ihmisen puoleen.

Joensuulaisen karateseura Joen Mawashin vakuutuspolitiikka on hieman erilainen.

– Seuramme kuuluu Suomen karateliittoon, joka velvoittaa, että kaikilla sen jäsenseurojen harrastajilla pitää olla vakuutus. Vaihtoehtoja on kaksi: jäsen voi hankkia harrastusta varten räätälöidyn lisenssin karateliitosta, johon kuuluu vakuutus. Toinen vaihtoehto on hankkia kamppailulajit kattava vakuutus itse, puheenjohtaja Mika Levy kuvailee.

– Aloittava harrastaja saa alkeiskurssin alussa sähköpostia vakuutusasiasta sekä harjoituksissa jaettavan monisteen, jossa kerrotaan vakuutuksista. Asia selitetään myös suullisesti.

–  Aloittavien junioriharrastajien kohdalla asiasta tiedotetaan huoltajille. Aktiivisille harrastajille asiasta tiedotetaan kahdesti vuodessa jäsenkirjeen mukana, Levy kertoo.

Seura ei itse saa käytännöstä taloudellista hyötyä.

– Seura ei tienaa lisenssi- tai vakuutusmaksuilla yhtään mitään. Käytäntö on pakollinen, koska lajiliitto niin vaatii. Itse koen järjestelyn hyväksi, sillä se antaa suojaa niin harrastajille kuin ohjaajillekin, Levy kertoo.

Kommentoi

Hae Heilistä