Julkaistu    |  Päivitetty 
Anna Tenhu

Vinttikoirat saivat treeniradan Liperiin

Ohitse kiitävä hevonen naulitsee vinttikoirien katseet itseensä, ja se huvittaa Jenni Tuomelaa (vas.) ja Maria Käyhköä. Ohitse kiitävä hevonen naulitsee vinttikoirien katseet itseensä, ja se huvittaa Jenni Tuomelaa (vas.) ja Maria Käyhköä.
Vinttikoiraharrastus on Joensuun seudulla vilkasta. Tänä vuonna Liperiin rakentuva vinttikoirarata on tuonut koiraharrastajia yhteen kauempaakin.

Radan saamisesta Pohjois-Karjalaan on kiittäminen Jenni Tuomelaa.

– Isäni kuuluu Liperin Hevosystäväinseuraan, ja sitä kautta selvitettiin, onnistuisiko vinttikoiraradan rakentaminen heidän ostamalleen maalle, Tuomela kertoo.

– Otin yhteyttä Savon seudun vinttikoiraharrastajiin ja kyselin heidän halukkuuttaan vuokrata rataa hevosystäviltä.

Joensuun seudun Leader -yhdistys ja Liperin kunta tukivat radan rakentamista.

Liperin vinttikoirarata on 400 metriä pitkä. Sen pituisena se mahtui näppärästi kilometrin mittaisen hevosradan sisään.

Viime vuonna aloitettiin pohjatyöt ja ratasuora valmistuu ajoissa Suomen nopein koira -tapahtumaan, joka järjestetään Liperin radalla syyskuussa.

Tapahtumaan on ennakkokyselyn perusteella tulossa noin sata koiraa, ja rotukavalkadi on laaja.

– Villakoiria ei laiteta juoksemaan vinttikoirien kanssa vaan siellä on kilparyhmät vinttikoirille ja muun rotuisille koon mukaan, Tuomela selventää.

Aikaisemmin pohjoiskarjalaisten vinttikoiraharrastajien lähin treenirata oli Mikkelissä. Nyttemmin sekin rata on lakkautettu.

– Itä-Suomessa ei ole ollut aikaisemmin rataa. Leppävirralla sellainen oli joskus 90-luvulla.

Tuomelan mukaan vinttikoiraharrastajat pitävät toisiinsa yhteyttä Facebook-sivuillaan.

– Perustimme Savon seudun vinttikoiraharrastajien alle oman alajaoston, ja meitä on noin kymmenen aktiivista jäsentä.

Tuomelan mukaan harjoituksissa on kesällä käynyt 40 eri koiraa. Kaukaisimmat koirakot ovat tulleet Varkaudesta ja Pieksämäeltä asti.

Vinttikoirarodulle juokseminen on Jenni Tuomelan mukaan elinehto.

– Jos vinttikoira ei pääse juoksemaan, se ei voi hyvin.

Tuomelan Manu-koira on whippet eli greyhoundista jalostettu englantilaisen köyhän miehen vinttikoira.

Nimitystä käyttää Maria Käyhkö, jolla itsellään on kolme vinttikoiraa, Vinski, Väiski ja Vuudi.

Greyhoundit, eli englanninvinttikoirat, juoksevat 100 metriä 6–7 sekunnissa.

Käyhkön vinttikoiraperheen uusin tulokas, yhdeksänviikkoinen Vuudi, omaa selvästi jo heräävän halun vieheen perään.

– Kyllä sen vinttikoiraksi tunnistaa pennusta pitäen. Kun viettiä vielä vahvistetaan, niin koira tajuaa, että tätähän minun kuuluu tehdä, Tuomela kertoo.

– Vinttikoirissa kiehtoo niiden luonne, vauhti ja vaaralliset tilanteet. Vinttikoira on vietin vietävä, mutta kotona sohvaperuna, Käyhkö kertoo.

– Iän myötä vinttikoira rauhoittuu, mutta pentuna se on tosi vilkas, viittaa Tuomela Vuudiin, joka ei pysy kauaa paikoillaan.

Vinttikoirissakin on eroja. Maria Käyhkön kolmevuotias Väiski on rata-, maasto- ja Eestin maastovalio.

– Jos Manu laitettaisiin Väiskin kanssa radalle, se häviäisi, kertoo Tuomela esimerkin vinttikoirien eroista ja kutsuu omaansa lempeästi pullasorsaksi.

– Sporttisuus näkyy vinttikoiran lihaksikkaasta ruumiinrakenteesta. Se on vähän harmi, että rotu on jakautunut kahtia ulkomuotonsa puolesta juoksija- ja näyttelylinjaisiin, Tuomela toteaa.

Hän juoksuttaa Manua metsässä, mutta riski siihen, että koira ryntää jäniksen perään, on aina olemassa.

– Vinttikoira saalistaa silmillään. Hajuaisti kaikilla vinttikoirilla ei ole hyvä, Tuomela selventää.

Jos koirat päästettäisiin irti nyt kun radan ulkokehällä juoksee hevosia, ne todennäköisesti ryntäisivät hevosten perään, tietävät koiranomistajat

– Ne saattavat lähteä minkä tahansa perään. Viehevarmuus kuitenkin testataan ryhmissä ja erikseen ennen kisoihin menemistä, Tuomela selventää.

Kommentoi