Julkaistu    |  Päivitetty 
Anna Tenhu

Karate-Mauria kylmää

Se olis vähän niin kuin däp tälle kesälle, tuumailee Karate-Mauri. Se olis vähän niin kuin däp tälle kesälle, tuumailee Karate-Mauri.

Joensuun oma isä aurinkoinen, Mauri Karjalainen, ei suostu uskomaan, että kesä oli muka nyt tässä.

Karate-Maurin tietänevät kaikki joensuulaiset. Lähes läpi vuoden ihonsa kahvipavun paahteisena pitävä Karjalaisen Mauri rakastaa aurinkoa, mutta tänä kesänä, kuten kahtena edellisenäkin, auringonottokelit ovat olleet vähissä.

– Onhan tää kesä mennyt, mutta paremminkin olisi voinut mennä. Viime syksystä lähtien samanlaista ilmaa ollut, Karjalainen manaa ja toteaa ensi vuonna varmistavansa auringon matkustamalla Välimeren rannalle.

– Vein jo lomatoiveanomuksen työnantajalle. Keväällä viikko ulkomailla ja syksyllä kaksi. Nää ilmat ei taida kun huonontua täällä.

Karjalainen uskoo, että syksyn mittaan saadaan vielä aurinkoisiakin päiviä.

– On se kyllä väärin meitä kohtaan, että muutenkin on lyhyt kesä, ja sitten ihan... sanonko mistä kotoisin kelit.

Karate-Maurissa huomiota herättävät myös persoonalliset vaatteet.

– Mie pukeudun silleen kun minuu huvittaa ja muut pukeutuu silleen kun kaikki muutkin, eihän se miun ongelma ole, jos muilla on ongelma.

– Osa miehistä on semmoisia, että ovat ikänsä maanneet sohvalla syömässä lenkkimakkaraa ja juoneet kaljaa, ja kun ollaan siinä vaiheessa ettei ihelle enää mahdeta mitään, niin sitten ei ole muuta keinoa enää kuin ruveta haukkumaan muita, kommentoi Karjalainen aika ajoin kuulemaansa negatiivista palautetta.

– Varmaan moni luulee homoksi, mutta miulle se on ihan sama mitä ne on mieltä. Todellakaan en ole, päinvastoin.

– Vielä 20 vuotta sitten jos Suomessa ei ollut samanlainen kuin muut, niin joko se oli hullu tai homo.

Karjalainen edustaa miessukupolvea, joka ei yleensä pukeudu yhtä näyttävästi.

– Muutaman kerran tuntemattomat on Ilonassa sanonut, että mie oon antanut hänelle paljon voimia jaksamiseen, vaikka itse en ole nähnytkään sitä ihmistä ennen.

 

Öljyttynä tarttuu

Paidattomana rullaluisteleva Karjalainen kuulee usein, että hei kattokaa, Karate-Mauri. Se ei miestä haittaa.

– Ikinä en ole ottanut kehenkään yhteyttä vaan minuun on otettu. Ilosaarirockissa Musta Barbaari oli nähnyt miut ja kysynyt, että kuka tuo on, ja pyysi selfiehen kanssaan.

Festariviikonloppuna Karate-Mauri pysäytetään selfiehen arviolta 50–70 kertaa.

La Barressa järjestettiin kesällä Karate Mauri -roast, joka osoittautui luultua miedommaksi.

Tummaksi ruskettuneelta Karjalaiselta on kysytty joskus, että pelkääkö hän ihosyöpää.

– Roastauksessa sanottiin, että ihmiset pelkää ihosyöpää, mutta ihosyöpä pelkää minua, Mauri nauraa.

Aurinkovoiteita Karjalainen ei käytä, mutta aurinkorasvamannekiiniksi hän voisi hyvinkin suostua.

– Pari vuotta olen käyttänyt oliiviöljyä aurinkoa ottaessa.

Monet ovat kysyneet, että miten Mauri voi olla niin ruskea jo huhtikuussa.

– Mie katon ikkunasta, että millanen ilma ja sehän on siinä!

Koskaan ei ole liian aikaista auringonotolle. Kun katolta keväällä tippuvat lumet, niin Karjalainen kolaa niistä auringonsäteitä hohtavan rusketusalustan takapihalleen

– Muutaman kerran siinä kerkiää ottamaan aurinkoa, jos ei tuule. Pikkuinenkin vire, niin lumen pinnasta hohkaa kylmä.

Karate-Maurista kiertää sitkeä huhu, että hän ottaa aurinkoa Linnunlahden rannalla läpikuultavissa stringeissä, mutta onko kyseessä urbaanilegenda?

– No ei se ihan ole, Karjalainen myöntää.

Kommentoi