Julkaistu 
Maija Palojärvi

Keski-Karjalan kasvatti perheyrityksen puikoissa

Sari Peltosesta ei tullut hevosenhoitajaa, mutta useamman elokuvateatterin ohjaksissa hän on. Maija Palojärvi Sari Peltosesta ei tullut hevosenhoitajaa, mutta useamman elokuvateatterin ohjaksissa hän on.

Elokuvien ja elokuvateatterien parissa varttunut Sari Peltonen nauttii edelleen elokuvateatterin penkkiin istahtamisesta.

Sari Peltonen on Savon Kinojen toimitusjohtaja, joka luotsaa sisarustensa kanssa elokuvateattereita Joensuussa, Savonlinnassa, Varkaudessa, Iisalmessa ja kotipaikkakunnallaan Kiteellä. Nostalgiaa arvostava Peltonen haluaa katsoa aktiivisesti tulevaan ja kehittää itseään ja työympäristöään.

Mikä on ensimmäinen elokuvamuistosi?
Ensimmäistä elokuvaa en muista, mutta kyllä ne muistot ovat sieltä lapsuudesta, jolloin tuli katsottua piirrettyjä ja animaatioita, kuten Aku Ankkaa, Pilvikallion vauhtikisoja ja Riemukuplaa. Ne ovat niitä ensimmäisiä, joita on tullut katsottua. Kun olemme kasvaneet elokuvateatterissa, niin ehkä se ensimmäinen elokuva ei ollut niin iso juttu.

Ehditkö nykyään itse katsomaan elokuvia, vai haluatko viettää vapaa-ajan aivan muissa merkeissä?
Pyrin kyllä katsomaan mahdollisimman paljon, ja tykkään katsoa elokuvia. Välillä tuntuu, että voisi katsoa enemmänkin, mutta aina ei kerkeä katsomaan kaikkea, mitä haluaisi katsoa. Kyllä vapaa-aikaa jää muuhunkin, mutta tykkään istua elokuvateatterissa.

Mitä muuta harrastat?
Pyrin ulkoilemaan mahdollisimman paljon vastapainoksi tähän sisälläoloon. Tykkään hiihtää ja kävellä metsässä. Nykyään myös luen aika paljon; melkein koko ajan on joku kirja kesken. Tykkään tanssimisesta ja olen myös kutonut mattoja ja tehnyt käsitöitä. Lisäksi vuosikausia on tullut oltua mukana autourheilutoiminnassa sitä kautta, että olen Keski-Karjalan Urheiluautoilijoiden kisojen järjestelypuuhissa usein sihteerinä.

Mitkä olivat lempiaineitasi koulussa? Entä inhokkiaineita?
Minä kyllä tykkäsin matematiikasta. Ehkä siksi, kun tulen numeroiden kanssa paremmin toimeen kuin kirjainten. Ainekirjoitus oli vähän takkuista, mutta varsinaisia inhokkiaineita en muista olleen. Tykkäsin myös historiasta ja lukioaikana psykologiasta.

Mikä oli toiveammattisi lapsena?
Olimme sellaisia heppatyttöjä, joten olisikohan joku hevostenhoitaja ollut toiveammattina. Varsinaista isompaa toiveammattia ei ollut, vaan vasta lukiossa aloin miettiä enemmän, mitä lähtisin lukemaan.

Mikä on lempivuodenaikasi ja miksi?
Tykkään kaikista, mutta pidän erityisesti syksystä. Pidän kirpeistä syyskeleistä ja lehtien kahinasta jaloissa. Tykkään myös loppukesästä, kun on sadonkorjuun aika ja saa marjoja, vihanneksia ja kaikkea tuoretta. Lokakuu alkaa olla jo vähän ankeaa, mutta elo-syyskuu on sellaista aikaa, mistä pidän.

Elokuvateatterikeskus Tapio sijaitsee hyvin perinteikkäissä tiloissa, ainakin osittain. Mikä paikassa on parasta?
Tämä on hyvä kokonaisuus ja olen iloinen, että saimme silloin tähän yhteyteen vanhan salin. Ehkä tässä vanhassa salissa elokuvateatterin henki on erilainen kuin noissa uusissa. Tämmöisissä vanhoissa elokuvateattereissa olen tietysti kasvanut.

Onko muuten joku Savon Kinojen teattereista tai saleista erityisesti sydäntä lähellä?
Kiteen elokuvateatteri on tietysti siinä mielessä, että se on ollut melkein yhtä kauan siellä kuin itsekin. Tykkään myös Varkauden saleista, kun ne on nyt remontoitu, ja Iisalmessa on 60-luvulla rakennettu vanha, iso, komea sali.

Mitkä ovat perheyrityksen etuja elokuvateatterialalla?
Perheyrityksessä perheenjäsenet ovat tietysti varsin sitoutuneita yritykseen, ja toki henkilökuntakin on sitoutunutta. Kun kyseessä on tällainen pienempi yhteisö, joustavuus ja kyky reagoida nopeastikin ovat varmasti merkittäviä asioita.

Kenen tai keiden kanssa haluaisit matkustaa ja minne?
Olemme matkustelleet aika paljon parin sisareni ja heidän tyttäriensä kanssa sellaisella tyttöporukalla. Ne ovat olleet mukavia reissuja. Tällä hetkellä voisin matkustaa joko mieheni kanssa Lappiin tai sitten tällä tyttöporukalla vaikka Islantiin.

Mikä on ollut tärkein oppi, minkä olet työurallasi oppinut?
Esimiehenä olemisessa ja ihmisten kanssa toimimisessa oppii koko ajan lisää. Lisäksi olen oppinut luottamaan siihen, että asioilla on tapana järjestyä, ja ettei kannata höttöillä ja panikoida turhan takia, vaan luottaa siihen, että elämä kantaa.

Kenen kanssa haluaisit vaihtaa päiväksi osia?
Ehkä jonkun näyttelijän. Mielestäni on hienoa, kun he pääsevät kokemaan erilaisia asioita eri roolien kautta.

Mitkä asiat antavat arjessa voimaa?
Kyllä ne ovat ne läheiset ihmiset ja ihmiset, joiden kanssa työskentelee ja toimii.

Filmi- vai digitaalikopio?
Filmi on tietysti nostalginen ja käyn joskus itsekin kuuntelemassa filmiprojektorin raksutusta, mutta ehkä kuitenkin digikopion valitsen.

 

 

Kommentoi

Hae Heilistä