Julkaistu    |  Päivitetty 
Ossi Savolainen

Yliopistoporukalla Jukolan yöhön

Varnitsan Sami Leppänen kehuu metsää hyväksi harjoitusalustaksi, koska maa on pehmeämpää ja parempaa jaloille kuin tiet. Varnitsan Sami Leppänen kehuu metsää hyväksi harjoitusalustaksi, koska maa on pehmeämpää ja parempaa jaloille kuin tiet.
Enossa suunnistettavassa Joensuu-Jukolassa ovat edustettuina oikeustietelijöiden ainejärjestö Judica, metsätieteilijöiden Metsäylioppilaat sekä historianopiskelijoiden Varnitsa kahdella porukalla.

Sekä Metsäylioppilaat että Varnitsa ovat olleet viime vuosina tuttu näky Jukolan viestissä. Sen sijaan Judica on mukana ensimmäistä kertaa.

– Olin itse ensimmäisen kerran mukana Jukolassa viime vuonna. Innostuin tapahtumasta, ja siitä jäi sellainen fiilis, että uudestaan pitää päästä. Saimme nyt joukkueen kasaan Judican kanssa, kertoo ainejärjestön tapahtumavastaava Ilmari Salo.

Metsäylioppilaiden liikuntavastaava Pekka Manninen osallistuu Jukolaan ensimmäistä kertaa.

Joukkueen seitsemästä jäsenestä kolme metsästää Enossa rasteja ensimmäistä vuottaan, muut ovat jo kokeneita Jukola-kävijöitä.

– Varmasti opintoalastamme on hyötyä viestissä, koska karttamerkit ja korkeuskäyrät ovat ennestään tuttuja. Toisaalta kompassia emme työssämme tarvitse, miettii Manninen.

Sami Leppäselle sekä Varnitsan toiselle joukkueelle tämän vuoden Jukolan viesti on jo seitsemäs. Toinen Varnitsan joukkue on mukana kuudetta kertaa.

– Vuoden 2011 Salpa-Jukola Virolahdella oli meidän porukalle ensimmäinen. Tähän vuoteen asti joukkueemme on pysynyt samana. Tällä kertaa yksi varnitsalaisista ei päässyt mukaan, mutta saimme tilalle entisen estejuoksijan Jukka Keskisalon, valottaa Leppänen Varnitsan Jukola-menneisyyttä.

Jokainen kolmikosta on viihtynyt kuntorasteilla hiomassa suunnistustaitojaan ennen Joensuu-Jukolaa.

Kuitenkin ainoastaan Leppänen on ottanut tuntumaa tulevaan maastoon, sillä Ilmari Salo viettää kesän Turussa ja Pekka Manninen Kainuussa.

– En näe loppujen lopuksi suurta etua Enon metsissä suunnistamisesta ennen Jukolaa, koska samankaltaista maastoa löytyy muualtakin Suomesta, pohtii Judican Salo.

Kolmesta ainejärjestöjoukkueesta jokaisen jäsenistö on levittäytynyt kesäksi ympäri Suomea. Judican ja Metsäylioppilaiden joukkueen jäsenet jatkavat vielä syksyllä opintojaan.

– Mukava nähdä taas kavereita. Hauskaa lähdetään pitämään. Ei mennä hampaat irvessä, mutta tosissaan tietenkin, sillä onhan kyseessä kilpailu, Metsäylioppilaiden Manninen heittää.

Varnitsan joukkue eroaa Judicasta ja Metsäylioppilaista, sillä porukasta ainoastaan enää Leppänen on opiskelija.

– Kaksi kertaa vuodessa nähdään Jukola-joukkueella, itse viestissä ja myöhemmin saunaillassa, Varnitsan Sami Leppänen haikailee.

Pekka Manninen odottaa tyynellä mielin ensimmäistä Jukolaansa.

– Rennoin mielin lähden suunnistamaan. Pitää lähteä sellaisella vauhdilla, että pää pysyy mukana.

Manninen aikoo valmistautua koitokseen lepäilemällä ja syömällä.

– Takki auki ei pidä lähteä matkaan.

Toiseen Jukolaansa lähtevä Ilmari Salo aloittaa lauantaina Judican historian ensimmäisen viestin.

– Toivottavasti ei vettä sada, ja kaikki joukkueen jäsenet tulevat maaliin rastit löytäneenä.

Sami Leppänen muistelee viime vuoden Lappee-Jukolan olleen henkilökohtaisesti paras suorituksensa.

– Vaikka suoritus oli hyvä, niin reittivalintojani voin vieläkin parantaa.

Suunnistettaessa metsässä ollaan yleensä yksin. Jukolassa joukkueita on mukana noin 1600, joten metsään eksyminen on kuitenkin epätodennäköistä.

Mutta mikä houkuttelee lähtemään metsään öiseen aikaan etsimään rasteja?

– Yön viileydessä suunnistaessa ja lihasten väsyessä on huikeaa, kun näkee auringon nousevan. Siitä voi tulla jopa mukava flow-tila, hekumoi Leppänen.

– Suunnistuksessa kiehtoo lukutaidon, aivojen käytön ja juoksun yhdistelmä, Salo innostuu.

Sekä Manninen että Leppänen heittävät joukkueensa tavoitteeksi 1 000 joukkoon sijoittumisen. Salo arvioi Judican tavoitesijoituksen noin 900 paikkeille.

– Tiukkaa tulee olemaan, mutta Judicaa ja Varnitsaa lähdemme voittamaan, heittää Manninen pilke silmä- kulmassa.

Varmaa ainakin on, että raskaan suorituksen jälkeen suunnistajat pääsevät saunaan ja kertaamaan suoritustaan yhdessä muiden viestinviejien kanssa.

– Elämäni parhaan oluen olen juonut telttasaunassa viime vuoden Jukolan jälkeen, makustelee Ilmari Salo.

Kommentoi

Hae Heilistä